Podcastin toisessa jaksossa ”Hihat heilumaan ja renkaat pyörimään” mukaan keskusteluun liittyy Salli Rautiainen, jonka kanssa Elina ja Liisa-Maija jakavat mm. konkreettisia vinkkejä liikuntatunneille.

Podcastin sisältö

Tämän kertaisessa ”Hihat heilumaan ja renkaat pyörimään” -jaksossa tarjotaan konkreettisia vinkkejä sisä- ja ulkoliikuntaan. Elina, Liisa-Maija ja vieraana oleva Salli Rautiainen kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään koululiikunnasta.

Renkaat tuovat monille mieleen koululiikunnasta mieleen voimistelusalin voimistelurenkaat. Elina kertoo, että renkaat voivat tarkoittaa jotain muutakin:

”Tunnilla voi olla, vaikka sähköpyörätuolin renkaita pyörimässä”, toteaa Elina, joka käyttää jatkuvasti sähköpyörätuolia ja sairastaa SMA Spinaalinen lihasatrofiaa tyyppi 2.

”Mulla on aina ollut silleen, että pystyn kävelemään, mutta en pysty juoksemaan”, sanoo Salli, joka sairastaa kongenitaalista lihasdystrofiaa.

Sekä Elinalla että Sallilla on hyviä muistoja koululiikunnasta. Parhaat tilanteet ovat olleet sellaisia, joissa heidät on huomioitu ja he ovat saaneet kokea kuuluvansa joukkoon.

”Opettajilla oli kekseliäitä ideoita, joita ei ehkä olisi itsekään keksinyt”, Elina kertoo.

Salli muistelee, ettei hänelle ollut asetettu mitään erityisiä tavoitteita koululiikunnassa, vaikka hänelle oli tehty henkilökohtainen opetussuunnitelma. Oleellista oli se, että hänet saatiin liikkumaan ja se tapahtui muiden mukana aina, kun se oli mahdollista.

Sallin TOP-5 vinkit liikunnanopettajille

1. Kuuntele, kysy ja keskustele

Salli uskoo pedagogiikassa, ja muussakin elämässä, avoimeen ja rehelliseen kommunikaatioon. Joka tilanteessa on hyvä kysyä lapselta, ikätasoon sopivasti, mitä hän voi tehdä ja mikä tuntuu hyvältä. Ratkaistaan tilanteet yhdessä keskustelun kautta.

2. Sovella ja keksi omia sääntöjä peleihin

Aina kannattaa keksiä pieniä helpotuksia tai lisäsääntöjä, jotka tekevät tilanteesta tasa-arvoisemman.

”Itse olin luokan huonoin lapsi, joka vaan roikkui perässä. Enkä saanut helpotuksia”, sanoo Salli. ”Toisaalta oli kiva, kun minua ei laitettu mihinkään erityisboksiin. Moni lapsi voisi reagoida ikävästi siihen, että valitaan aina viimeisenä ja hidastaa muita. Hyvä, jos otetaan mukaan kaikkeen, mihin pystyy, mutta tehdään myös kompensaatioita, jotta on reilua olla mukana.”

3. Hyödynnä apuvalineitä

Jos lapsella tai nuorella on joku apuväline, otetaan se mukaan liikuntaan. Elinalla on hyvä esimerkki koulun luistelusta:

”Olin aina jäällä mukana. Ne olivat hauskoja hetkiä, kun vedin letkassa muita mun tuolilla.”

Pyörätuolillakin voi leikkiä ja sitä voi käyttää mielikuvituksellisesti osana liikuntaa.

4. Laita kaikki samaan asemaan

Kiinnostavaa on laittaa kaikki samaan asemaan ”vammaisen” lapsen kanssa. Kokeillaan pyörätuolisählyä tai -tanssia. Kokeillaan jotain liikuntalajia silmät sidottuina. Sillä tavalla, että haastetaan terveitä lapsia miettimään miltä tuntuu, kun on rajoitteita. Se vaatii tietysti ylimääräistä järjestelyä, mutta se on varmasti sen arvoista ja antaa paljon muuhunkin kuin pelkästään liikuntaan.

5. Tärkeintä on hauskuus ja hiki

Kaikkein tärkeintä koululiikunnassa on se, että kaikilla on hauskaa ja kaikille tulee hiki. Oleellista on, että liikuntatunnille on kiva mennä ja tulee se tunne, että tekee mukavia asioita omalla kehollaan. Kaiken pitää tapahtua hyvän mielen kautta niin, että liikunta yhdistyy positiivisiin kokemuksiin. Jos nämä kaksi, hauskuus ja hiki, toteutuvat, toteutustavalla ei ole väliä. Ei tarvitse tehdä sirkustemppuja, kunhan hyvä fiilis säilyy ja kaikki pystyvät tekemään jotain järkevää liikuntatunnilla. Sillä pääsee tosi pitkälle.

Bonusvinkki: Kaikkea kannattaa kokeilla

Kaikkea voi kokeilla varsinkin, kun opettaja tai oma avustaja on paikalla. Se voi yllättää iloisesti, mitä kaikkea pystyy tekemään. Esimerkiksi, Salla oppi luistelemaan, koska opettaja uskoi siihen, vaikkei kaikki varmasti uskoneet, että hän siihen kykenee. Oman kehon rajoja kannattaa kokeilla turvallisissa olosuhteista. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä.

Koululiikunta antaa paljon myöhempään elämään

Pyörätuolisalibandy ja monet muut lajit ovat ihan oikeita urheilulajeja. Paralympialaiset ovat siitä hyvä esimerkki.

”Liikkuminen antaa paljon, ei pelkästään se, että tulee hiki, vaan sillä on vaikutukset myöhäisempään elämään”, sanoo Liisa-Maija ja kysyy Elinalta ja Sallilta, miten koululiikunta on vaikuttanut heidän elämäänsä.

”Isoin, mullistava kokemus oli se, kun monien reittien kautta päädyin opiskelemaan luokanopettajaksi, ja huomaan, että olen itse kurssilla opettelemassa alakoulun liikuntaa. Siitä tuli sellainen olo, että jos en olisi itse ollut liikkatunneilla, en edes tietäsi, mikä tämä oppiaine on”, sanoo Elina. Hän ei ole hakeutunut opettamaan liikuntaa, eikä ainakaan tällä hetkellä opeta sitä, mutta kurssi piti suorittaa, jotta hän sai luokanopettajan pätevyyden.

Elina oppi liikuntatunneilla myös sähköpyörätuolin hallintaa, kun se oli mukana tunneilla, mm. jäällä. Siitä on ollut paljon hyötyä myöhemmin.

Sallin positiiviset koululiikuntakokemukset ovat vaikuttaneet siihen, että myöhemmin hän on aktiivisesti etsinyt omaa lajia ja tapoja liikkuja.

”Hyvä mieli ja positiivinen suhde liikuntaan ja liikkumiseen. Ja positiivinen asenne omaan kehoon, eli rajoitteista huolimatta oma keho on pystyvä ja sillä pystyy tekemään myös fyysisiä asioita”, Salli pohtii ja toteaa: ”Liikunta on parasta.”

”Kuuntele, kysy, keskustele. Se on ideana ja sanomana niin loistava, että siihen voidaan, vaikka päättää”, toteaa Liisa-Maria ja muistuttaa, että kannattaa ottaa podcast seurantaan somessa hastagilla #kaikkikentillejasaleihin.