Minä olen Olesya ja kerron tässä luovuudesta. Olen harrastanut ja tehnyt erilaisia taiteilijahommia elämäni aikana, mutta en koe sen olevan ainut asia, joka tekee minusta luovan. Ensimmäisenä luovuudesta tulee mieleen henkilöt, kuten kuvataiteilijat, muusikot ja kirjailijat, mutta mielestäni kaikki meistä ovat luovia päivittäin. Me olemme kaikki taiteilijoita.

Minulla on myös lihassairaus SMA, joka tekee lihaksistani todella heikot. Tarvitsen moneen asiaan toisten apua ja olen joutunut keksimään melkein kaikkiin jokapäiväisiin asioihin omat tavat toimia, koska en pysty tekemään niitä ”normaalisti”. SMA on pakottanut minut olemaan luova.

Kokeilen kertoa teille, mitä olen oppinut luovuudesta.

Minulle luovuus on avoimuutta, irtipäästämistä ja ennakkoluulottomuutta.

Päästän irti ajatuksesta, miten esineitä kuuluu käyttää.

Minä en ylety käsillä kauas, joten käytän vaikka mitä esineitä avuksi. Se tuntuu joskus hölmöltä, mutta loppujen lopuksi se on palkitsevaa, koska saan hommat tehtyä ja pidän hauskaa. Tätähän tapahtuu jatkuvasti elämässä. Esimerkiksi maalatessa voin sekoittaa eri tekniikoita ja keksiä yllättäviä, mutta toimivia ratkaisuja. Samoin ruuanlaitossa ja muissa asioissa. Ruuanlaitossa luovuus on helppo huomata: esimerkiksi joku on keksinyt tehdä taikinasta pitkiä ohuita keitettyjä matoja tai syödä suolaisia pyöryköitä hillon kanssa.

Luovuus on kokeilua. Se sisältää onnistumisia ja epäonnistumisia. 

En ole esimerkiksi koskaan kirjoittanut kirjoituksia ennen – ja nyt kokeilen. En tiedä onnistuuko tämä vai ei. Joskus yritän tehdä jotain fyysistä hommaa, kokeilen vaikka käyttää apuvälineitä, kokeilen niin ja näin, mutta ei vaan onnistu. Joskus maalaaminen ei onnistu. Ja oi, miten usein olen sanonut epäonnistuneita vitsejä.

Joskus yritys onnistuu ja saan tehtyä sellaisia asioita, jotka ovat tuntuneet mahdottomilta. Saan yllättäen yöllä korjattua asentoa ja siirrän itse kättä jopa kahden senttimetrin etäisyydelle.Onnistun ompelemaan itselleni mekon ja voitan pukeutumiskilpailun yökerhossa tai sanon jotain hauskaa ja ihastukseni nauraa.

Epäonnistumiset pelottavat ja sen takia on helppo olla tekemättä mitään. Minä jäädyn usein, koska pelkään virheitä ja epäonnistumisia. Jään voi sulattaa ajatusmallien muuttaminen.

Päästän irti ajatuksesta, miten asiat pitää tehdä.

Olen oppinut ajattelemaan, että asiat pitäisi tehdä itsenäisesti, nopeasti ja juuri oikealla tavalla. Koulussa on opetettu, miten kynää käytetään oikein, miten piirustusten pitää olla isoja ja niiden taustojen kokonaan vahvasti väritettyjä, kokeesta pitää suoriutua tunnissa jne. Joka paikassa opetetaan oikeat tavat toimia. Usein en ole pystynyt toimimaan “oikein” fyysisistä syistä. En pysty käyttämään kynää oikein, eikä voimat riitä liidulla piirtämiseen. Kirjoittaminenkin on hidasta. Olen pienestä asti oppinut tekemään asioita omalla tavallani.

Blogin kirjoitaja Olesya Nedostoynaya toimii Queer-taidepajan ryhmänohjaajana Setalla ja näyttelykoordinaattorina taideyhdistys Harhassa.  Luova ja kekseliäs Olesya tykkää taiteesta, peleistä ja luonnosta.