[00:00:00.000] – Intro (taustalla soi tunnusmusiikki, äänessä Liisa-Maija):

Kaikki kentille ja saleihin -podcast on yhdenvertaisen koululiikunnan ja liikunnan harrastamisen äänitorvi. Tässä Lihastautiliiton podcastissa tempaistaan kaikki mukaan koululiikunnan ja liikunnallisen elämäntavan pyörteisiin.

Podcast antaa vinkkejä siitä, miten eri tavoin vammaiset lapset ja nuoret voivat nauttia liikunnan riemusta. Vinkeistä hyötyvät niin liikunnanopettajat, koulujen eri ammattilaiset kuin lasten ja nuorten vanhemmat sekä erilaiset järjestöt.

[00:00:47.750] – Liisa-Maija Verainen:

No niin, tänään liikuntaa radoilla. Täällä äänessä Liisa-Maija, ja ollaan saatu mukaan vauhdikas vieraamme Amanda Sallinen. Kiva, että saatiin sut mukaan. Tää radat on nyt tässä jaksossa hyvin laajasti, eli me tullaan puhumaan karting-radoista ja sitten myös yleisurheiluun liittyvistä radoista. Joo, mutta Amanda hei. Aloitetaan ihan sillä, että kerrotko hieman itsestäsi ja mistä päin tuut? Ja muuta mitä haluat kertoa?

[00:01:25.950] – Amanda Sallinen:

Moi, oon Amanda. Mä täytän tänä vuonna 18 vuotta. Ja mä tulen Orimattilasta. Mä käyn lukion toista vuotta, tällä hetkellä Erkko-lukiossa urheilulinjalla ihan Orimattilassa sitäkin. Tosiaan, harrastan, kartingia ja yleisurheilua.

[00:01:46.680] – Liisa-Maija Verainen:

Oletko sä ajatellut, mikä sua opiskelurintamalla tulevaisuudessa voisi kiinnostaa?

[00:01:52.770] – Amanda Sallinen:

No, ehkä vähän niin kuin lääkisopinnot jollain tapaa on, että biologiaa ja terkkaa ja psykan nyt ajattelin kirjoittaa, että ehkä vähän niin kuin sille alalle.

[00:02:07.390] – Liisa-Maija Verainen:

Joo, kiva kuulla! Saat myös tullut julkisuudessa aika hyvin esiin tuon lihassairauden kautta, että haluatko siitä kertoa vähän, että minkä tyyppinen sulla on ja minkä niminen ja miten se vaikuttaa sun arkeen.

[00:02:22.240] – Amanda Sallinen:

No mulla on sellainen CMT, eli Charcot-Marie-Tooth, ja siitä tyyppi 1A, ja vaikuttaa lähinnä jalkoihin, mutta myöskin on nyt alkanut tulla käsiin oireita, mutta lähinnä tunnottomuutta. Mulla ei oo tuntoa lähes ollenkaan tosta polvesta alaspäin ja sormissa ei ole kauhean hyvä tunto. Ja sitten lihasheikkoutta ja semmoista. Sormissa hienomotoriikan puutetta, että vaikea laittaa nappeja kiinni ja ei pysy tavarat käsissä ja silleen.

[00:03:00.490] – Liisa-Maija Verainen:

Onko sulla jotain apuvälineitä tai jotain jalkatukia tai muuta, käsitukia?

[00:03:07.270] – Amanda Sallinen:

Joo mulla on noi Dafot, mitkä mä sain nyt viime vuoden lopussa ja sitte tän vuoden alkupuolella mä sain pyörätuolin. Tuolia mä käytän pitkille matkoille ja jos on huono päivä niin sitten ei toimi jalat. Ja Dafoja mä käytän lähes koko ajan.

[00:03:27.220] – Liisa-Maija Verainen:

Elikkä ne on sellaset jalkoihin laitettavat tuet [Dafo = dynaaminen nilkka-jalka -ortoosi]. Me voitaisiin aloittaa vaikka sun koululiikuntakokemuksista. Millaisia sulla on tässä vuosien varrella kertynyt sieltä koulumaailmasta?

[00:03:40.510] – Amanda Sallinen:

Mulla on kyllä tosi kahdenlaista. Osittain on ollut ihan kivaa ja sit osittain on taas itketty vanhemmille, että en halua mennä huomenna hiihtämään, että en osaa hiihtää. Mä sain diagnoosin ysiluokalla, niin silloin myöskin sen mukana sain yksilöllistetyn liikunnan, että mulla oli aina, kun muut meni hiihtämään niin sit, mulla oli jotain omaa ohjelmaa. Mutta sitä ennen ei ollut oikein mitään syytä jäädä pois. Niin sitten jouduttiin pakottaa mut luistelemaan ja hiihtämään ja eihän siitä mitään tullut. Ja eihän se kivaa ollut. Ja sitten itketti aina iltaisin, että en osaa ja kaikki on huonoa, kun en osaa ja kaikki muut osaa. No on myös just sellaisia hyviä, että silloin kun oli yksilöllistettyä niin sitten huomasi kyllä selkeästi, että halusi mennä niille tunneille, kun pystyi tehdä asioita.

[00:04:42.520] – Liisa-Maija Verainen:

Joo toi on kiva kuulla, että löytyy niitä tapoja, jotta siitä liikunnasta tulee mielekästä, koska se on selkeästi sulle tärkeä osa elämää. Ja kun liikuntaa on vaikka miten paljon erilaisia mahdollisuuksia. Se on sitten huomioitu siellä koululiikunnassa. Oliko sulla muuten erityisesti joku sellainen lempiliikuntamuoto koulussa?

[00:05:07.410] – Amanda Sallinen:

Ehkä yksi tietty laji tuli siis sellainen King Ball. Se oli sellainen, että oli tosi iso sellainen pallo ja sit se pelattiin vähän niinku lenttistä, niin se oli tosi kivaa. Mä en tiedä mikä siinä on, kun en mä normilenkkistä. En kuitenkaan tykkää pelaa, mut se oli semmonen kiva laji ja sit muutenkin semmoista yhdessä tekemistä. Ja uiminen oli kyllä kans kivaa.

[00:05:29.250] – Liisa-Maija Verainen:

Toi on tosi kiva kuulla kuitenkin, että sitä on sovellettu sitten, että on voinut tulla. Koska toi mitä sä kerroit tuosta, että kun se luistelu ja hiihto ei onnistu niin se on juurikin näin, että et ole ainoa lihastautia sairastava nuori kenellä on haasteita niissä. Ja hyvin pärjää elämässä ilman niitäkin taitoja. Tuorein kokemus sulla varmaan on ne vanhojentanssit. Mites ne onnistui? Oliko siellä jotain haasteita ja miten ne ratkaistiin, että pystyit osallistumaan?

[00:06:06.950] – Amanda Sallinen:

Mä mietin tosi pitkään. Mä olin vielä kuukausi ennen ku se kurssi alko, mä olin ihan että haluunks mä nyt mennä, että entä jos mä en pystykään. Mut sit mä aattelin vaan, että jos mä en mee niin sit mua voi kaduttaa.  Ne tanssit meni oikeesti tosi hyvin, että ei ollu mitään ongelmaa. Toki olihan aika kipee ja kun perjantaina oli kaks tanssia, tai kaks näytöstä, niin sitten siinä välissä niin ei pystynyt ees ruokalaan kävellä, että oli niin kipeet. Sit piti vaan makaa siel liikuntasalin pukkarin lattialla ja toivoa että joku tuo mulle ruokaa kohta.

[00:06:44.840] – Liisa-Maija Verainen:

Eli nämä palautumisen haasteet on varmaan yks semmoinen, että silloin, kun sulla keho ei toimi niin kuin sen pitäisi, niin silloin myös se palautuminen vie aikaa sitten enemmän.

[00:06:56.300] – Amanda Sallinen:

Joo vie kyl tosi paljon.

[00:07:00.400] – Liisa-Maija Verainen:

Kuulostaa tutulta. Mutta varmaan oli hyvät kokemukset ja hyvät fiilarit sen jälkeen.

[00:07:05.800] – Amanda Sallinen:

Oli, et kyl kannatti mennä.

[00:07:09.670] – Liisa-Maija Verainen:

Tuleeko sulla mieleen tuosta koululiikunnasta vielä jotain, että onko sulla antaa jotain vinkkejä sinne, että ne jotka vaikka suunnittelee niitä tunteja tai opettajille, että ne pystyisi huomioimaan erilaisia oppijoita – tai jos sulla on vaikka lihassairaus?

[00:07:35.830] – Amanda Sallinen:

No ehkä semmoisia, että on monta vaihtoehtoa kuitenkin jollain tapaa. Jos muut pelaa vaikka jalkapalloa, niin sitten on vaihtoehtona myös tehdä vaikka joku kuntopiiri, että on aina vaihtoehtoja. Jos ei pysty tehdä, nyt kuitenkin pystyisi jotain tehdä.

[00:07:52.930] – Liisa-Maija Verainen:

Toi on hyvä idea, et niitä vaihtoehtoja ja sitten voi niistä valita itselleen sopivimman. Kaikkea ei tarvitse tehdä aina samalla tavalla. Jostain olen lukenut, että sä olet myös koripalloa harrastanut. Miten se on onnistunut?

[00:08:11.110] – Amanda Sallinen:

Koripalloa pelasin ehkä 13-vuotiaaksi asti. Silloin mulla ei ollut vielä lähes mitään oireita. Olin ennenkin hidas ja kömpelöä tälleen, mutta pystyin kuitenkin pelaamaan. Ja en mä nyt silleen nyt kauhean hyvä ollut, mut mä tykkäsin pelata ja nautin siitä. Kun rupes tulee oireita, niin sit piti lopettaa. Nyt mä olen itseasiassa aloittanut myös pyörätuolin koriksen.

[00:08:43.240] – Liisa-Maija Verainen:

No niin, missä sä sitä voit harrastaa?

[00:08:48.370] – Amanda Sallinen:

Tuolla Helsingissä. Siellä mä käyn kerran viikossa nyt tällä hetkellä.

[00:08:51.160] – Liisa-Maija Verainen:

Onko se jonkun tietyn seuran vai mitä kautta sä löysit sen?

[00:08:56.020] – Amanda Sallinen:

No tällä hetkellä mä käyn sellaisella aloittelijoiden vuoroilla. Se ei oo vielä kenenkään seuran treenit, mut sain kyllä kutsun ensi kaudeksi pelaamaan.

[00:09:08.380] – Liisa-Maija Verainen:

Onko se sitten jonkun järjestön vai mistä sä sen löysit?

[00:09:11.530] – Amanda Sallinen:

No, mä en oikeastaan tiedä, että minkä järjestön se on, mutta yhden tutun kautta kysyin, että tietäiskö että mitä mahdollisuuksia on.

[00:09:22.090] – Liisa-Maija Verainen:

Miten se on lähteny menemään? Siinähän tarvitaan myös monipuolisesti taitoja, että kyky ohjata sitä pyörätuolia ja sitten vielä napauttaa korejakin.

[00:09:33.610] – Amanda Sallinen:

Onneks mulla on tosi vahva tausta. Pelasin koripalloa melkein 10 vuotta, että et toisaalta niin kun sitä kautta oli kyllä kaikki hallinnassa. Et oikeastaan ainut juttu on se pyörätuolin käsittely, että kun on muutenkin uus pyörätuolin käyttäjä, niin kyllä se vaatii aikaa. Mutta jos haluaa niin löytyy tahtoa ja semmosta.

[00:09:57.260] – Liisa-Maija Verainen:

Mutta missä vaiheessa tämä karting on sitten tullut? Nämä radat.

[00:10:02.300] – Amanda Sallinen:

No se tuli siinä aikalailla kun koriksen lopetin. Niin sitten mun serkku – hän ajaa – mun nuorempi serkku. Niin sitten mä kävin kattoo kisoja ja sitten oli ehkä vähän silleen, että halusin itsekin kokeilla, ja sit pääsin kokeilee. Ja sit olin iskälle vaan, että mä haluun nyt alottaa kartingin. Oli niin kivan näköstä ja olosta.

[00:10:27.680] – Liisa-Maija Verainen:

Miten se vaikuttaa tää sun lihassairaus siihen ajamiseen ja miten siellä onnistuu? Mitä sinun täytyy siinä huomioida nyt?

[00:10:36.980] – Amanda Sallinen:

No, ne jalat on tosi silleen, että vaikee et pysyy polkimilla ja vaikea hahmottaa, milloin mä painan kaasua tai jarrua. Nyt mulle tehdään semmoiset yksilöllistetyt polkimet, että tehdään semmoiset kupit. Silleen mihin mun jalka menee, niin sit se ei enää lipeä siit polkimelta, kun mulla aina tuppaa lipeämään. Ja sitten kun en ees tunne sitä, ku se lipeää pois niin sitten aina polkaisen tyhjää. Se on ehkä oikeestaan se isoin juttu. Ja sit mulla on tosi paljon toispuoleisuutta, tai ei toispuoleinen vaan mulla menee sillai ristiin, et mulla on oikea käsi ja vasen jalka on vahvempi ja vasen käsi ja oikea jalka heikompi niin sitten mun ajaminen periaatteessa on pelkästään sitä oikealla kädellä ajamista, kun mun vasen käsi on niin heikko niin se vaan pysyy siin mukana, et ei se oikein mitään tee.

[00:11:35.180] – Liisa-Maija Verainen:

No ei se ole ainakaan menoa haitannut, koska sähän oot pärjännyt tosi hyvin.

[00:11:40.370] – Amanda Sallinen:

Juu ei se kyllä paljoa hidasta, mutta vois olla helpompaakin.

[00:11:44.810] – Liisa-Maija Verainen:

Kerro vähän miten hyvin olet pärjännyt?

[00:11:50.420] – Amanda Sallinen:

Viime kausi oli eka kokonainen kausi ulkomailla. Ajettiin Euroopan mestaruussarjaa ja sitten vuoden lopussa oli MM-kisat. Kyllähän siellä vauhti on kovaa ja tälleen, mut onneks on hyvä taustatiimi et mä ajan brittiläisessä tiimissä. Se on yksi maailman parhaimpia. Ihan niinku kaikki on sitä mieltä että se on ihan maailman parhaimpii. Et on tosi hyvä taustatiimi, et sen kautta ei ole mitään ongelmaa.

[00:12:27.570] – Liisa-Maija Verainen:

No miten ne löysi sut? Miten sut on löydetty, nämä kansainväliset tiimit on löytäny?

[00:12:32.820] – Amanda Sallinen:

No mä vähän niinku ite otettiin yhteyttä. Suomalainen kuljettaja oli silleen että jos lähdet ajamaan ulkomaille niin tää tiimi olis hyvä ja varmaan ottaa vastaa myöskin.

[00:12:47.790] – Liisa-Maija Verainen:

Onko heillä sitten tällä tiimillä myös ideoita siihen? Esimerkiksi nämä kuppipolkimet tai mistä ne ideat on tullut? Mitä voidaan tehdä, että sä pystyt ajamaan?

[00:12:59.860] – Amanda Sallinen:

No sieltä ei oikein ole tullut, että sieltä ei tullut. Me ollaan ite silleen keksitty, että tämmönen voisi auttaa. Mutta kyllä ne jotenkin aina jeesaamassa, että jos semmosta tehdään niin sitten, ne myöskin tekee ne. Ne on valmiita auttamaan kyllä.

[00:13:19.420] – Liisa-Maija Verainen:

Miten kauan tuommoinen kisa kestää, yksi kisa niin kuin yks ajo.

[00:13:26.350] – Amanda Sallinen:

Yleensä, jos ulkomaille lähdetään, niin se on se koko viikko. Silloin treenipäivät yleensä alkaa tiistai, keskiviikko ja sitten se finaali on sunnuntaisin, mutta sitä ennen on aika-ajoo on alkueriä, pre-finaaleita, että on tosi paljon semmosii vaiheita. Ja sitten kun on yli 90 kuskia niin tulee myös ajettua aika paljon.

[00:13:53.380] – Liisa-Maija Verainen:

No kyllä. No miten se palautuminen siellä sitten? Onko se löytänyt siihen jotain keinoja?

[00:14:01.700] – Amanda Sallinen:

No siinä ollaan kyllä viikko sen jälkeen aika sängynpohjalla, että ei siinä mitään oikeen pysty tehdä, että mut eihän siihen mitä oikein keinojakaan ole, että sillä mennään – niin lepo.

[00:14:16.310] – Liisa-Maija Verainen:

No mitkä sä koet, että on sun vahvuudet tämmöisenä karting-kuljettajana?

[00:14:23.240] – Amanda Sallinen:

No ehkä se, että mä löydän kyllä keinot et, jos ei pysty tehdä samalla tavalla kuin muut, niin sitten muokataan jotain. Niin pystyy tehdä samalla tavalla kuin muut, ja se halu kehittyy, ja et mä en haluu myöskään luovuttaa.

[00:14:41.000] – Liisa-Maija Verainen:

No onko se niin, että tämä ei ole mikään nuorisosarja, vai onko tässä ihan kaikenikäisiä kenen kanssa kilpailet?

[00:14:49.160] – Amanda Sallinen:

No, mä ajan yli 15-vuotiaiden sarjassa. Joo siellä on niitä just viistoista täyttäneitä ja sit siellä myös niitä kolmekymppisiä miehiä, et se vaihtelee aika paljon.

[00:15:02.600] – Liisa-Maija Verainen:

Mikä tähän mennessä on ollut sun paras saavutus?

[00:15:08.420] – Amanda Sallinen:

No ehkä niinku viime vuonna sain ekan SM-bodiumin, et olin kolmas kisoissa. Se on sellanen että se on jäänyt niinku. Ja ehkä MM:missä tuli ihan hyvä tulos. Tämmösiä yksittäisiä hyviä tuloksia on tullu silleen, mutta ehkä kuitenkin SM-podiumin oli semmonen, et sai näyttää kaikille. Sanoin että mäkin oon treenannut ja munkin kuuluu olla täällä.

[00:15:44.450] – Liisa-Maija Verainen:

Onko sulla kipuja, että miten sitten jos sua sattuu sen kisan aikana, vai onko tässä sama kuin vähän muutenkin, että sitten kun keskittyy johonkin, niin kipu voikin jäädä taka-alalle.

[00:15:56.390] – Amanda Sallinen:

Mulla lähes koko ajan johonkin kohtaan sattuu, että on tosi paljo kipuja välillä. No, mä lähden kisoihin suoraan sairaalasta, että sen kautta, on kipuja. Silloin kun en aja, mä huomaan ne. Mutta sitten heti, kun mä istun siihen penkkiin, niin jotenkin ne vaan katoaa. Mutta sitten taas kun nousee ylös kisan jälkeen sitä, niin ai että kun oli muuten tuo kipeä tai tolleen.

[00:16:27.980] – Liisa-Maija Verainen:

Siinä on varmaan se adrenaliini. Tämmöiset mitkä on tehty tehty myös meidän suojaksi tietyllä tavalla, niin ne tulee sitten sun avuksi siinä sen ajon aikana. Jos ajattelee, että no varmaan se palautuminen ja ne haasteet tulee sitten siellä sen ajon jälkeen. Mutta niin, onko siinä jotain muuta kuin semmoista, ehkä niin kuin miltä se kipu ehkä suojaa siinä itse ajotapahtumassa? Se ei tule siinä tai ei välttämättä kipu tai jokin muu mitä se ajo suojaa.

[00:17:06.570] – Amanda Sallinen:

Ei siinä kyllä paljoa muuta pysty ajatella kuin sitä ite ajoa.

[00:17:11.010] – Liisa-Maija Verainen:

Onko sinulla ollut jotain vaaratilanteita muuten?

[00:17:14.580] – Amanda Sallinen:

On mulla nyt silleen, että ehkä pahin – ei viime kaudella vaan sitä edellisellä kaudella – kausi loppui, kun lähdin lanssilla sairaalaan, kun tuli vähän kolari. No ei sitten loppujen lopuksi ei ollut kuin revähdys selässä ja ehkä aivotärähdys. Se nyt jäi vähän mysteeriksi. Ei mulla oikeastaan mitään mustelmia isompaa ikinä oikein ollut.

[00:17:41.790] – Liisa-Maija Verainen:

Mikäs on sun tavoite tässä kartingissa? Sä kuitenkin jatkat sitä edelleen, eikö niin?

[00:17:48.420] – Amanda Sallinen:

No päästä mahdollisimman ylös, että kun on vaan mahdollista päästä, ehkä formuloihin, ehkä naisten formuloihin.

[00:17:56.980] – Liisa-Maija Verainen:

Niin, aivan tosi hienoa, että tähtäimet on korkealla. Mitä sä haluaisit sanoa sellaisille, ketkä ehkä on miettinyt sitä kartingin aloittamista, mutta sitten kuitenkin epäilee, että mahtaako siitä mitään tulla?

[00:18:16.270] – Amanda Sallinen:

En mä itse oikein keksisi semmoista, että miksi sitten ei tulisi mitään. Aina löytyy joku keino. Sen olen oppinut.

[00:18:29.950] – Liisa-Maija Verainen:

Se on tärkeää. Aina löytyy joku keino, mutta sitten mennään siihen toisenlaiseen rataan, eli puhutaan yleisurheilusta, että mitäs siinä. Sä olet nyt sitten lähtenyt kokeilemaan eri lajeja. Kerrotko vähän, mitä lajeja sä olet nyt lähtenyt kokeilemaan?

[00:18:49.930] – Amanda Sallinen:

No, lähinnä heittolajeja. Keihästä ja kuulaa oon nyt kisannut, mutta mahdollisesti myös kiekkoa. Ei nyt ainakaan toistaiseksi mitään muuta lajia.

[00:19:05.620] – Liisa-Maija Verainen:

Missä sä näitä oot sitten kokeillut? Tai missä sulla oli tällainen mahdollisuus?

[00:19:11.380] – Amanda Sallinen:

Pajulahdessa mä kävin pari kertaa ennen noit SM-kisoja. Mähän oon yleisurheilunkin harrastanut ihan pienestä asti, et sieltäkin löytyi kuitenkin sellainen tatsi vielä hommaa.

[00:19:27.820] – Liisa-Maija Verainen:

Ja eikös niin, että pärjäsit ihan hyvin? Näin mä muistaisin.

[00:19:31.690] – Amanda Sallinen:

Joo.

[00:19:32.560] – Liisa-Maija Verainen:

Mitäs mitalia sul tuli.

[00:19:34.900] – Amanda Sallinen:

Nuo kaksi SM-kultaa ja kaksi Suomen ennätystä.

[00:19:38.980] – Liisa-Maija Verainen:

Vau. Molemmista lajeista sitten.

[00:19:41.230] – Amanda Sallinen:

Joo.

[00:19:42.610] – Liisa-Maija Verainen:

Onko sulla nyt tässä joku ajatus? Sä kerroit, että mahdollisesti toi kiekko tulee siihen vielä mukaan, mutta miten sä tähtäät tässä yleisurheilussa?

[00:19:52.340] – Amanda Sallinen:

No, olympialaisethan on tuossa vähän alle neljän vuoden päästä, että tietenkin kivahan sinne olis päästä, mutta pitää nyt vähän katsella, että alkaa olla taas niin paljon lajeja mulla, että mitä kaikkea kerkeen treenaa.

[00:20:11.090] – Liisa-Maija Verainen:

Kun ne on kaikki tosi mielenkiintosia varmaan. Ja sitten kun huomaa että pärjää, niin siinähän on myös se semmoinen mikä lisää sitä motivaatiota. Onko sulla jotain esikuvia muuten urheilussa ollut? Jossain näissä lajeissa?

[00:20:28.100] – Amanda Sallinen:

Tai no nyt on tullut just sanoin niin Sini Paukkeri pelaa koripalloa ja yleisurheilua myöskin. Sitä on seurannut nyt aika pitkään ja mahdollisesti ensi kaudella ehkä samassa joukkueessa. No riippuu vähän mitä hänen suunnitelmat on, Se on ehkä yksi sellainen. Ja no, Leo-Pekka Tähti tietenkin.

[00:20:58.340] – Liisa-Maija Verainen:

Ja se on tosi, tosi hyvä ainakin – olen itsekin sen huomannut joskus – kun on tämmöisiä esikuvia, niin niistä saa semmoista voimaa siihen treenaamiseen ja ja myös sitten siihen kisafiiliksiin ja kaikkiin. Tosi kiva oli jutella sun kanssa ja saada sun ajatuksia tähän meidän podcastiin ja ja. Toivottavasti joskus, ehkä vielä näissäkin merkeissä tavataan, Koska sulla on niin monipuolinen tää harrastaminen ja kilpailu, että siinä olisi varmasti paljon sellaista mistä mekin opitaan ja muuta.

Meillä on tulossa Lihastautiliitolla sellainen koululiikuntawebinaari tuossa lokakuun seitsemäs päivä. Siinä on mukana mukana myös järjestämässä Suomen CP-liitto ja Valteri-oppimiskeskuksen asiantuntijat ja sitten on Malike, joka kans tekee tämmösiä erilaisia harrastamisen apuvälineitä. Niin tähän loppuun ehkä haluan sanoa, että tästä kyllä sitten tiedotetaan enemmän. Mutta tämä on tärkeä, tärkeä niin myös niille kaikille liikunnanopettajille ja muille, jotka siellä meidän nuoria auttaa ja mahdollistaa sen, että voidaan osallistua liikuntatunneille muiden kanssa ja saada semmosta omaa hyvää oloa siitä liikunnallisesta elämäntavasta. Koska kyllä mä uskon, että vaikka se vie sun voimia, niin se myös antaa.

[00:22:42.610] – Amanda Sallinen:

Musta tuntuu, että kuitenkin antaa enemmän kuin vie.

[00:22:45.520] – Liisa-Maija Verainen:

Joo toi on hyvä, eli antaa enemmän kuin ottaa. Tähän on hyvä lopettaa. Kiva kun kuuntelit! Joo kiitos Amanda.

[00:22:54.540] – Amanda Sallinen:

Kiitos kun pääsin.

[00:22:57.630] – Liisa-Maija Verainen:

Kuuntelit juuri Lihastautiliiton Kaikki kentille ja saleihin -podcastia. Tämä podcast edistää yhdenvertaista koululiikuntaa, liikuntaharrastuksia ja liikunnallista elämäntapaa. Kiva, kun olit kuuntelemassa meitä! Ja tietoa podcastista voi välittää myös muille kiinnostuneille.