Hoopers on agilityn vauhdikas sisarlaji, jossa koiraa ohjataan kaukaa selkeillä käskyillä tai käsimerkeillä. Ohjaaja pysyy pienellä ohjausalueella, joten laji sopii erinomaisesti myös liikuntarajoitteisille. Suomen Agilityliitto kiertää kevään aikana kolme paikkakuntaa valmentaen paraohjaajia, ja kiertueen avaustapahtuma Liedossa.
Hoopers on Suomessa vielä uusi tuttavuus: Suomen Kennelliitto hyväksyi sen viralliseksi lajiksi vuonna 2022, ja kilpailutoiminta starttasi vuoden 2025 alussa. Rata rakentuu koiran kannalta selkeäksi – läpi mennään matalista hoop-kaarista ja putkista, kierrettäviä esteitä ovat tynnyrit ja veräjät. Hyppyjä tai kontaktiesteitä ei ole, mikä tekee lajista kevyemmän sekä koiralle että ohjaajalle.
Tasavertaisena viivalla
Iita Makkonen nauttii avustajakoiransa Messin kanssa hoopersissa erityisesti siitä, että kilpailuissa ohjaaja on pyörätuolin kanssa saamalla viivalla muiden kisaajien kanssa ja pystyy kilpailemaan tasavertaisena. Iita on kokenut koiraharrastaja, mutta agilityn hän joutui aikanaan jättämään lapsen syntymän ja liikkumisen vaikeutumisen vuoksi.
“Voi kun hoopers olisi ollut Suomessa jo silloin, kun liikkuminen alkoi hankaloitua”, Iita pohtii.
Hoopers sopii Messille myös avustajakoirana: laji vaatii itsenäistä työskentelyä, mutta samalla kykyä vastaanottaa ohjeita jopa 25 metrin päästä. Koiran hallittavuus lisääntyy, koska yhteistyö vaatii nimenomaan hyvää kontaktia.
Lisäksi hoopers tarjoaa avustajakoiralle tärkeää aivojumppaa sekä iloa.
“Arjen avustustehtävät eivät juuri muutu, mutta hoopersissa koira pääsee oppimaan uutta. Se on Messille ihan TYKY-toimintaa”, Iita toteaa.
Syvempi yhteys koiraan
Myös toinen pitkäaikainen koiraharrastaja Tiina Ollonqvist on löytänyt hoopersista uuden harrastuksen yhdessä kooikerhondje Eeron kanssa. Hoopers alkoi kiinnostaa, kun omat terveysongelmat pahenivat, eikä juokseminen suju enää sillä vauhdilla, jota agilityssä tarvitaan, jos haluaa menestyä kilpailuissa. Hoopers tarjoaa vaihtoehdon, jossa fyysinen rasitus pysyy kohtuullisena.
Vaikka hoopersissa ohjaaja pääsee fyysisesti helpommalla, riittää haastetta muuten kokeneemmallekin ohjaajalle. Kun koira on radalla fyysisesti kaukana ja irti ohjaajastaan, täytyy yhteyden säilyä vauhdista ja muista häiriötekijöistä huolimatta koko suorituksen ajan.
“Opin koko ajan enemmän siitä, miten koirani tulkitsee viestintääni. Hyvin mielenkiintoista, ja samalla todella vaikeaa”, Tiina määrittelee hoopersin haastavimmat ja samalla parhaat puolet.
Tärkein syy harrastaa on kuitenkin se, että Eero rakastaa hoopersia – yhdessä tekemistä, juoksemista, nameja ja leikkiä.
”Haluan rohkaista kaikkia liikuntahaasteisia ihmisiä mukaan harrastamaan hoopersia koiriensa kanssa. Yhteinen tekeminen syventää suhdetta koiraan, ja koiran iloa ja nautintoa on ihana katsoa. Se on merkityksellistä.”
