Tämä on Kaikki kentille ja saleihin -podcastin 13. jakson tekstivastine. Jos haluat kuunnella podcastin, voit tehdä sen podcast-sovelluksessa tai tämän linkin kautta.
[00:00:00.000] – Intro (taustalla soi tunnusmusiikki, äänessä Liisa-Maija)
Kaikki kentille ja saleihin -podcast on yhdenvertaisen koululiikunnan ja liikunnan harrastamisen äänitorvi. Tässä Lihastautiliiton podcastissa tempaistaan kaikki mukaan koululiikunnan ja liikunnallisen elämäntavan pyörteisiin.
Podcast antaa vinkkejä siitä, miten eri tavoin vammaiset lapset ja nuoret voivat nauttia liikunnan riemusta. Vinkeistä hyötyvät niin liikunnanopettajat, koulujen eri ammattilaiset kuin lasten ja nuorten vanhemmat sekä erilaiset järjestöt.
[00:00:46.960] – Liisa-Maija Verainen
Tervetuloa jaksomme pariin ja äänessä on Liisa-Maija.
Tänään meillä on vieraana Valterista konsultoiva ohjaaja ja fysioterapeutti Henni Petäjistö. Tämän jakson tavoitteena on lisätä tietoisuutta Valterista, heidän toiminnastaan koululiikunnan yhdenvertaisuuden edistäjänä sekä antaa kuulijoille myös käytännön vinkkejä koululiikunnan arkeen.
Hienoa Henni, että olet mukana ja kerrotko tässä alkuun hieman itsestäsi?
[00:01:17.550] – Henni Petäjistö
Kiitos Listi ja on mukava olla täällä mukana. Kuten kerroit, niin olen siis Henni Petäjisto ja työskentelen täällä Valterissa ja mun tausta on fysioterapeutin peruskoulutus ja olen työskennellyt täällä Valterissa myös kuntouttavana fysioterapeuttina tuolla meidän oppilaiden arjessa ja siellä sitten päässyt myös oikeastaan tutustumaan soveltavaan liikuntaan ja soveltavaan uintiin ja sellaisiin asioihin, jotka nyt mun työarjessa on niitä mun lempilapsia. Ja oikeastaan sitä semmoista päätoimenkuvaa. Mulla on myös sitten harrastustaustaa ja vähän lastenryhmien ohjaustaustaa. Ja sillä tavalla liikunta on paljon arjessa mukana.
Tällä hetkellä mä työskentelen täällä Valterissa sitten enemmän täällä meidän ohjauspalveluyksikössä. Eli me liikutaan tuolla kunnissa oppilaiden lähikouluilla ja tehdään työtä sitten paljon myös siellä.
[00:02:25.460] – Liisa-Maija Verainen
Nyt tosiaan tuo Valteri niin monta kertaa on mainittu, niin kerro hei vähän siitä ja kenelle se palvelut on suunnattu?
[00:02:33.570] – Henni Petäjistö
Valteri on oppimisen tuen keskus. Me työskennellään Opetushallituksen alaisuudessa ja pyritään tukemaan monialaisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kenttää tuolla kunnissa ja korostin tuota monialaisesti sanaa, koska se on se meidän ehkä sellainen erityisyys, mitä me pystytään tuonne kuntiin tarjoamaan. Meitä työskentelee täällä laajasti opetushenkilöstön lisäksi myös kuntoutuksen ammattilaisia ja opiskeluhuollon ammattilaisia, esimerkiksi.
Me pyritään tukemaan siis lasten ja nuorten koulunkäyntiä niin, että se olisi jokaiselle mahdollista. Ja toki meidän kentällä sitten ehkä enemmän osuu ne lapset ja nuoret, joiden tuen tarve on suurempi kuin ehkä joidenkin ikätovereiden. Pääosin ne meidän palvelut kohdistuu sinne niin kuin suoraan lasten ja nuorten kouluarkeen, mutta toki sitten tuetaan niiden ammattilaistenkin työtä, jotka siellä koulussa työtä tekevät.
[00:03:32.460] – Liisa-Maija Verainen
Mielenkiintoista ja tärkeää työtä. No millainen se reppu on, kun sä vaikka lähdet sinne lähikouluun, joka on pyytänyt sinua käymään? Tai onko se aina sinne paikalle menemistä vai onko se myös jonkinlaista muuta konsultointia?
[00:03:47.470] – Henni Petäjistö
No, mun reppu on tietysti tietynlainen, ehkä sillä mun osaamisella varustettu – kerron siitä kohta – mutta sillä haluan tässä kertoa, että meidän Valteri alaisten reput ovat hyvin eri tyyppisiä ja meillä on sillä tavalla laajaa osaamista ja laajaa vietävää sinne kouluille, että sillä tavalla ei tarvitse ehkä nyt miettiä, että mikä sen lapsen tai nuoren haaste on, niin niitä pyritään vastaamaan kaiken tyyppisiin tilanteisiin. Mutta ehkä itse, kun sinne koululle liikun niin usein. Usein liikun juuri näiden fyysisen toiminnan rajoitteiden asioilla ja sillä, että miten sellaisten lasten ja nuorten sitä koulupäivää saataisiin sujuvammaksi. Mun reppu on aina täynnä avointa mieltä ja halua nähdä nimenomaan sen lapsen tai nuoren arjen siellä. Meidän työssä ehkä ihana puoli on se, että me nähdään usein se kokonainen koulupäivä ja sillä tavalla sitten pystytään tukemaan sitä koko koulupäivän sujumista, vaikka mentäisiinkin jollain tietyllä toiveella tai pyynnöllä, vaikka nyt sillä liikunnan ohjaamisella. Ja toki sitten ehkä se oma reppu on täytetty niillä Valterissa saaduilla kokemuksilla, mutta myöskin sitten kun liikutaan tuolla kuntien kouluilla, niin me kerätään sieltä kyllä ne parhaat toimintamallit myös sinne omaan reppuun ja niiden kanssa aina sitten lähdetään sinne koululle liikkeelle ja kysyit, että mennäänkö aina paikanpäälle vai onko muunkin tyyppisiä mahdollisuuksia palvelulla niin kyllä on myöskin sitten etäkonsultaatiopalvelumahdollisuuksia, jos ne sopii siihen tilanteeseen parhaiten.
[00:05:30.460] – Liisa-Maija Verainen
No voiko tuota perheet jollain tavalla pyytää teitä vierailulle vai miten se menee?
[00:05:39.470] – Henni Petäjistö
Meille tulee yhteydenottopyyntöjä ehkä pääasiallisesti sieltä koulujen aikuisilta, mutta tulee myöskin perheiltä, huoltajilta ja sitten joskus saattaa tulla yhteydenottopyyntöjä myös vaikka lapsen kuntouttavalta terapeutilta. Näihin kaikkiin yhteydenottopyyntöihin me kyllä vastataan ja sitten lähdetään yhdessä selvittämään, että voisiko se Valteripalvelu olla sellainen, joka olisi mahdollinen siellä lapsen koululla. Fakta tietenkin on se, että loppuviimein se on se opetuksenjärjestäjä, joka sen palvelun sitten pyytää ja maksaa, niin sieltä sitten se yhteistyö pitää pitää löytyä. Mutta myöskin ne huoltajien aloittamat yhteydenotot kyllä usein johtaa sitten johonkin palveluun.
[00:06:27.350] – Liisa-Maija Verainen
Tässä muistellen samalla Lihastautiliiton ja Valterin yhteistyötä, niin esimerkiksi meidän ”Lihastautia sairastava lapsi koulussa” -opasta ja sitten näitä esteettömän koululiikunnan tuntimalleja, niin niitä on tässä vuosien varrella jaettu myös Valterin kanssa. Ja sittenhän meillä on näitä koululiikuntawebinaareja, missä on yhteistyötä ollut ollut ja varmaan jatkossakin.
Mutta hei, mä ajattelin, että mennään nyt sinne ytimeen eli yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen, koska koululiikunta ja liikunta ylipäätään kuuluu ihan meille jokaiselle ja se, että niitä voisi tehdä myös yhdessä muiden kanssa, niin mitä se tarkoittaa sun työssä? Jos tästä kertoisit?
[00:07:14.320] – Henni Petäjistö
No, ehkä tuo osallisuuden edistäminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen on kyllä mun – ei nyt voi sanoa koko työ, mutta sellainen – viitekehys, joka siellä taustalla on aina mukana. Ja olen ihan samaa mieltä, että liikkuminen on kaikkien lasten ja nuorten etuoikeus ja siihen pitäisi jollain tavalla päästä. Sitten se toki vaatii siltä ympäristöltä, ja varsinkin niiltä ympärillä olevilta aikuisilta, ehkä tietynlaista sellaista ajattelua ja avointa mieltä ja rohkeutta, ja toisinaan siihen tarvii ehkä jotain ulkopuolista apua, jotta se rohkeus saadaan sieltä nousee esille, että jokainen lapsi pääsee liikkeelle.
Kaikenlaisia keinoja toki täällä sitten pyritään miettimään, millä sitä yhdenvertaisuutta ja osallisuutta voidaan lisätä.
[00:08:11.850] – Liisa-Maija Verainen
Ja varmaan joskus täytyy myös eriyttää sitä toimintaa.
[00:08:16.320] – Henni Petäjistö
Joo, toisinaan sekin ehkä voi olla tarpeellista. Mä ehkä ajattelen, että semmoinen, jos nyt puhutaan liikunnan eriyttämisestä, liikunnan eriyttäminen on tarpeen toisinaan, ehkä silloin, kun harjoitellaan jotain sellaista, vaikka taitoa, jota sitten voidaan myöhemmin käyttää siellä ryhmän kanssa toimiessa. Ja ajattelisin, että toivoisin sen eriyttämisen taustalla olevan kuitenkin aina se ajatus, että tavoitteena on se, että päästäisiin toimii ryhmän mukana.
Minulla on sellainen ehkä ihana esimerkki tästä, voinko sanoa ehkä nyt lähivuodelta, vaikka toisinaan tämä vaatii myös aikaa, ettei ne ryhmään sujahtamiset tapahdu aina ihan hetkessä, mutta – mulla on ollut täällä sellainen liikuntavälitunti viikoittain vedettävänä ja siellä sitten yksi sellainen oppilas, joka jännitti niin kovasti sitä ryhmään tulemista, että siitä ei alkuun tullut kyllä yhtään mitään. Mutta sitten hänen toiveensa oli, että hän voisi ehkä tulla sinne liikkasaliin, jos hän saisi tehdä jotain omaa, eikä tarvitsisi osallistua siihen yhteiseen vaikka pelaamiseen. Mä sanoin, että totta kai se sopii. Sitten hän aikansa tuli joka viikko tekemään sitä omaa tuttua turvallista juttuaan sinne liikuntasaliin ja sitten tuli se kaunis päivä, kun hän kysyy, että saisinko mä kuitenkin tulla mukaan kokeilemaan sitä peliä. Jotenkin ehkä sellainen eriyttäminen, että mahdollistetaan se osallistuminen myös sinne ryhmään mukaan, niin, se on sellaista, jota itsekin joskus välillä joudun tekemään.
[00:10:00.100] – Liisa-Maija Verainen
Mutta se kuulostaa tosi hyvältä. Joskus tarvitaan niitä erilaisia tapoja, mutta päämäärä on kuitenkin se tärkein.
[00:10:09.320] – Henni Petäjistö
Joo, ja sittenhän me ehkä tiedetään, että toisinaan voi olla sellainen tilanne, että se ryhmään liittyminen on jostain fyysisestä toimintakyvyn rajoitteesta tai muusta sitten niin haastavaa tai niin epämieluisaa, että se ei meinaa millään onnistua niin sitten toki, ettei se liikkuminen jäisi kokonaan pois, niin siinä tapauksessa sitten erikseenkin tekeminen on joskus ihan ok, mutta toivoisin, että se ei ole sellainen sääntö. Se on poikkeus ennemmin ehkä kuin sääntö. Ja näidenkin asioiden äärellä liikutaan tuolla kuntien kouluissa aika usein.
[00:10:43.600] – Liisa-Maija Verainen
Joo. No, hyvä että tuli tässä puheeksi nyt niin varmasti kuulijat hyötyy. Mutta ajattelin, että mennään noihin ihan käytännön vinkkeihin nyt, kun ollaan saatu sut tänne ja olet näitä kokemuksia kerryttänyt, niin niin yksi sellainen, mitä Lihastautiliittoon on tullut näitä yhteydenottoja, niin on uinti ja sen opettaminen koulussa. Tietty se on vielä hirveän ajankohtainen nyt, kun on tämä uimataito ja tullaan lisäämään sitä uinninopetustakin, niin millaisia kokemuksia sinulla on tästä uinnin uinninopetuksesta ja mahdollisuudesta osallistua sinne silloin, kun on uintia koulussa?
[00:11:24.620] – Henni Petäjistö
On aika paljon erityyppisiä kokemuksia, ehkä laidasta laitaan kokemuksia. Varmasti ne teidänkin yhteen tai teillekin tulevat yhteydenotot liittyy ehkä ennemmin siihen, että on haasteita sinne uintiryhmään tai kouluuintiin osallistumisessa. On niitä kokemuksia, mutta sitten on toki myös niitä hyviä, joissa se uimaan osallistuminen mahdollistuu. Ajattelen, että sellaisia hyviä kokemuksia ehkä on ne, jolloin siellä on osattu käyttää sitä oppilaan ympärillä olevaa verkostoa, ehkä omaa terapeuttia hyödyksi. Tai toisinaan voi olla, että joskus on tarvittu huoltajakin vaikka sille ensimmäiselle uintikerralle kertomaan, että kuinka siellä uimahallissa toimitaan ja sinne mukaan pääsisi. Toki myös nyt sitten puhutaan ehkä sellaisesta uimarikunnasta, joka saattaa tarvita tietyntyyppisiä allasolosuhteita, että aina sen järjestäminen ei ole ihan mahdollista. Mutta ehkä sillä sellaisella verkoston kasaamisella ja ulkopuolisen asiantuntijuuden käyttämisellä joskus voidaan taklata sitten niitäkin haasteita. Meillekin toisinaan tulee kysymyksiä, että miten tulisi toimia, kun tiedetään, että on ehkä vähän haastava uimahalliolosuhde ja että kaikkien välineiden käyttäminen vaikka ei ole mahdollista, niin pyritään yhdessä pohtimaan ja ratkomaan niitä ratkaisuja. Mutta ehkä on myös sen tyyppisiä kokemuksia toisinaan, että ei ole osattu ollenkaan ajatella, että esimerkiksi nyt nämä oppilaat, joilla on näitä liikkumisen rajoitteita, niin saattavat olla sellaisia oppilaita, joiden elämään ja pitkälle elämään on altaassa liikkuminen kuulunut ihan viikoittaiseen arkeen. Ja sitten ei osata kysyä sitä. Jotenkin ennakko-oletetaan tai ajatellaan, että no ei tällä on nyt tämä sähköpyörätuoli käytössä, että mitenkähän tämän kanssa sinne uimaan. Et osattaisiin kysyä, että mitä mieltä olet uimisesta ja tota, miten liikut altaassa ja onko se sinulle tuttua? Niin se voi ollakin, että nämä ovatkin itse asiassa niitä taitavimpia uimareita, joita sieltä luokasta voi löytyä.
[00:13:31.420] – Henni Petäjistö
Meillä täällä mun omassa työssäni. Niin niin, kohta on sitten sellaisia uimareita, jotka syystä tai toisesta eivät ole oppineet tai ajatellaan, etteivät ehkä opi ihan siinä tahdissa uimaan kuin muut ikätoverit ja he käyvät sitten meillä täällä uinnin konsultaatioissa ja siellä kyllä sitten semmoisessa aika lyhyessäkin hetkessä yksilöllisesti sen lapsen kanssa, niin päästään etenee niissä uintitaidoissa ja ajattelen, että me lähdetään täällä liikkeelle myös siitä ajatuksesta, että jokainen lapsi löytäisi sen itsenäisen keinon liikkua altaassa. Olkoon se sitten mahdollisimman teknisesti oikeanlainen uimataito tai jokin muu tyyli. Mutta vedessä liikkuminen on sitten myöskin näille lapsille ja nuorille monille sellainen paikka, että se on ehkä ainoita paikkoja, missä sitä kehoa pääsee käyttämään niin paljon kuin pääsee. Että se on myös tosi tärkeä asia, että uiminen mahdollistetaan heille.
[00:14:31.200] – Liisa-Maija Verainen
Juuri näin. Aivan samaa mieltä. Tämä arviointi uinnissa on myös koettu haasteena. Kysytäänkö teiltä tai sinulta siitä asiasta.
[00:14:40.320] – Henni Petäjistö
Toisinaan kysytään, toisinaan kysyy ammattilaiset, mutta sitä miettii myös kovin monet meidän uimarit, jotka käy sitten siellä koulu uinneissa. Että on kerrottu, että kutosluokalla vaikka ne tulee testaamaan sitä 200 metrin uimataitoa ja miten minä ikinä siitä selviän tai se jännittää jo ennakkoon. Täytyy myös myöntää, että itsekin käytän sitä 200 metrin uimataidon testiuintia sellaisena rajapyykkinä siihen, että lapsi tai nuori on uimataitoinen ja monesti nämä lapset kyllä siihen pääsevät. Mutta sitten uimataidon testaamista voidaan tehdä kyllä myös hyvin monella muulla eri tavalla. Itse käytän Suomen Uimaopetus ja Hengenpelastusliiton uintitaulukon niitä osa suorituksia, joilla suoritetaan sitten niitä uimamerkkejä. Niin esimerkiksi sellaisia siihen uimataidon testaamiseen. Se testaa itse asiassa sitä uimataitoa ja tai vedessä liikkumisen taitoa paljon monimuotoisemmin kuin pelkästään se 200 metristä selviäminen. Tai sitten me modataan jotain testiuinteja. Esimerkiksi vaikka, kuinka paljon uimari ehtii uimaan kymmenessä minuutissa tai niin edelleen. Jos on vähän hitaammasta vedessä liikkujasta kyse, että vaikka 200 metriä, saattaa kulua aika pitkä aika, jos sitä lähdetään uimaan.
[00:16:00.500] – Liisa-Maija Verainen
Toinen mistä me ollaan saatu kysymyksiä koululiikuntaan liittyen on nämä tanssit. Ja ei pelkästään lukion vanhojentanssit, vaan tanssit ylipäätään siellä peruskoulussa. On kevättansseja, juhlatansseja, itsenäisyyspäivän tansseja. Millaisia kokemuksia tai ratkaisuja sulla on näihin näihin? Että miten se osallistuminen voisi mahdollistuu?
[00:16:25.840] – Henni Petäjistö
No, ehkä tämä on sellainen lähtökohta tansseihin liittyen, kuten siihen kaikkeen muuhunkin liikuntaan ja liikuntaan osallistumiseen liittyen. Ajattelen, että ensimmäinen sellainen perusasia on se, että on oikea apuväline siihen liikkumiseen pohdittu. Mikä on se liikkumisen apuväline jokaiselle lapselle on mieluisin ja mikä mahdollistaa sen liikkumisen, Poikkeaa nyt ihan kohta palaan tähän tanssiasiaan, mutta mun mielestä sellainen esimerkki, vaikka lapsesta, joka saattaa pystyä liikkua kävellen, vaikka jonkun kävelyapuvälineen avulla ja sitten toisinaan käyttää pyörätuolia, niin on ehkä ihan järjettömyys, jos näin voi sanoa, niin lähtee pelaamaan vaikka koripalloa sen kävelyapuvälineen kanssa, jossa kädet on sidottu siihen välineeseen. Ja sitten, jos halutaan pallon kanssa pelata niin tarvitaan ne kädet käyttöön ja se pyörätuoli on siinä ehkä järkevämpi vaihtoehto.
Tansseista ehkä on sellainen kokemus, että niissä tulee – olkoon ne sitten niitä vanhojentanssiharjoituksia tai joitakin muita tanssijuttuja, niin sieltä tulee ehkä – aika nopeita liikkeitä, pyörähdyksiä, jotka saattavat olla sellaiselle lapselle, jolla siinä liikkumisessa haastetta niin todella hankalia, jollei se väline ole tuttu ja turvallinen ja riittävän tukeva. Esimerkiksi nyt vaikka sähköpyörätuolin käyttäjälle, niin kaikki pyörähdykset sujuu ihan mallikkaasti sitä sähköpyörätuolia käyttäen. Jotenkin ajattelen, että siihen tanssiin voi liittyä just niin kuin se itsestä tuntuu mukavalta. Sehän on musiikin tahdissa liikkumista. Tarvitseeko sen mennä ehkä välttämättä ihan just niiden askelten mukaan? Meneekö se kaikilla muillakaan juuri niiden askelten mukaan? Mutta että pääsee sinne ryhmän mukaan tekemään? Ja usein nämä lapset on myös aika fiksuja siinä, että kun kysyt että hei muut liikkuu nyt tässä ympyrässä keskelle näin, niin miten sinä liikkuisit ja se löytyykin sitä kautta se oma koreografia sille tanssille.
[00:18:27.500] – Liisa-Maija Verainen
Joo, toi on hyvää mun mielestä kun sä sanoit tuon, että et käyttää sitä lapsen tietotaitoa, että hei kysy.
[00:18:36.240] – Henni Petäjistö
Niinpä, miten itse jotenkin siitä suoriutuisitte? Sieltä löytyy kyllä usein ehkä jopa niitä parhaita ratkaisuja. Itselleni tulee aina välillä mieleen, että niinpä, enpä ajatellut tätä ollenkaan. Mutta ehkä tässäkin se mahdollistaa sen osallistumisen, ja sitten yhdessä lähdetään pohtimaan, miten se järjestyy.
[00:18:57.700] – Liisa-Maija Verainen
Tossa tulee mieleen näitä, miten meillä on ollut suosittua se, että se oma avustaja niin jääkin ehkä tansseissa vähän taka-alalle ja joku koulukaveri tulee siihen pariksi.
[00:19:12.040] – Henni Petäjistö
Se on sellainen muutenkin ehkä siinä liikunnassa, mitä mä pyrin ohjaamaan, kun tuolla liikun. Että jos muu ryhmä työskentelee pareittain tai ryhmässä, niin nämä lapset ja nuoret ovat osa pareja tai osa ryhmää, ja avustaja on siellä sitten vain niissä tilanteissa, missä esimerkiksi tarvitaan nyt vaikka apua jonkun mailan pitämiseen tai jos siinä tanssissa nyt tarvitaan apua, vaikka sitten pyörätuolin liikuttamiseen jotenkin niin, että saa olla sen koulukaverin kanssa pari muuten niin ehkä sellaiseen, mutta jotenkin ei päädyttäisiin sellaiseen ratkaisuun, että aina se pari tai aina se apu on se avustaja, vaan ihan toimitaan niin kuin muidenkin koulukavereiden kanssa.
[00:19:55.400] – Liisa-Maija Verainen
Ja sellainen minun tuli itselle mieleen, että se on myös koettu hyvänä silloin, kun on heikosti liikkuva, eli sulla ei ole vielä apuvälinettä, niin sinulla onkin pitkävartiset tossut, pitkävartiset lenkkarit, mitkä on sidottu hyvin tai ne omat semmoiset, ehkä tukiortoosit tai mitkä kengät sitten onkin, niin niillä tulee sitä vakautta siihen tanssimiseen, että ei aina tarvitse olla mitkään piikkarit jalassa, vaikka se hienoa olisikin.
[00:20:24.040] – Henni Petäjistö
Niinpä joo, ja juuri näiden, niin kuin sanoinkin tuossa välineitten käyttämisestä, puhuin ehkä pyörätuoleista, mutta toki siellä voi olla käytössä jotain muitakin tällaisia henkilökohtaisia apuvälineitä. Niin niin, siinä kannattaa ehdottomasti käyttää myös sitä – usein tällaisella lapsella on myös vaikka se oma fysioterapeutti, joka tuntee sen välinearsenaaliin siellä taustalla ja lapsen toimintakyvyn kaikkein parhaiten. Niin heidän ammattitaitoa, osaamista ja sitten vaikka mahdollisuutta käydä siellä koululla ja liikuntatunnilla niin hyödyksi.
[00:20:54.980] – Liisa-Maija Verainen
Tulee vielä mieleen sellainen, että – sä kerroitkin tuossa jo yhden sellaisen onnistumisen hetken – mutta tuleeko sulla vielä joku joku sellainen muisto tai jonka haluaisit jakaa siitä, kun asiat on järjestynyt hyvin siellä koulussa?
[00:21:09.430] – Henni Petäjistö
No nyt itse asiassa puhuttiin tuosta sähkärillä liikkujasta ja tanssiin osallistumisesta, niin tuli tuli mieleen sellainen viime talvinen käynti yhdellä lähikoululla. Siellä oli pyydetty Valterista apua muuhunkin kuin liikunnan tai liikuntaan osallistumiseen. Lapsen kohdalla pohdittiin myös muita oppimiseen liittyviä välineitä ja opetuksen järjestämistä muissakin oppiaineissa, mutta liikunnan osalta olin sitten itse siellä koululla mukana ja oli sellainen tilanne, että on oppilas, joka oli saanut vasta käyttöönsä sähköpyörätuolin. Oli ollut manuaali pyörätuolin käyttäjä siihen saakka ja oppilasta, itseään ja perhettä jännitti kovasti tämä sähköpyörätuolilla kouluun lähteminen. Ja sitten selvisi, kun perheen kanssa päästiin tästä vähän tarkemmin keskustelemaan, että jännityksen paikka on itse asiassa taksiin meneminen sillä sähköpyörätuolilla. Ja me sitten sovittiin niin, että kun me ollaan sinne koululle joka tapauksessa menossa, niin minä lähden oppilaan kanssa taksiin. Sen sähköpyörätuolin kanssa ja katsotaan yhdessä se kulkeminen sinne kouluun ja se oli niin pienestä kiinni. Ei tarvittu sen suurempaa. Mutta se lapsen riemuja. Jotenkin ilo siitä vauhdista, millä hän pääsi kavereitten kanssa koulussa liikkumaan yhtä matkaa ja siellä liikuntatunnilla sitten, kun hänellä oli sellainen väline, jolla se oli mahdollista. Niin oli kyllä ihan huikea. Ja olen kuullut jälkeenpäin, että siitä eteenpäin lapsi on kulkenut vain sähköpyörätuolilla taksilla kouluun. Mutta siihen tarvittiin sitten tämmöinen pieni tuuppaus ja tuki.
[00:22:53.680] – Liisa-Maija Verainen
Se on niin palkitsevaa. Se on sille lapselle, perheelle ja opettajille kuin myös sinulle, joka olet siellä niin näitten lasten ja muiden koululaisten kanssa, niin on aivan todella palkitseva fiilikset varmasti. En malta olla kysymättä vielä liittyykö jollain tavalla näihin konsultointeihin semmoinen, että lapsilla voi olla myös kipuja.
[00:23:08.250] – Henni Petäjistö
Liittyy. Usein se liittyy näiden lasten ja nuorten kanssa arkeen, joilla on taustalla ehkä jokin neurologinen tilanne tai lihastauti tai jokin muu sellainen rajoite, mistä syystä esimerkiksi joutuu istumaan pitkän aikaa päivästä.
Kivunhoito sinänsä on ihan oma tieteenalansa ja siihen usein tarvitaan sen alan ammattilaisia ja tukea ja lääkehoitoa ja niin edelleen. Mutta ehkä sellainen arjen keinot, joiden kanssa ollaan tekemisissä, niin niitä on paljon. Esimerkiksi asentohoidot ja asennon vaihtaminen koulupäivän aikana. Ja jos siellä on mahdollisuus käyttää vaikka seisomatelinettä, niin sen käyttäminen. Ja sähkäreissä on nykyisin paljon erilaisia säätömahdollisuuksia, että vaikka ne saattavat toisinaan olla sellaisia, että lapsia ja tai lapsista tuntuu oudolta tai tämä ei ole mulle kiva asento, niin me aikuiset ehkä tiedetään, että se on tosi hyödyllistä ja se helpottaa vaikka sitten selässä olevia kiputiloja, kun saadaan se selkään hetkeksi aikaa edes lepoasentoon. Ja toisinaan ne voi olla sellaisia tilanteita, että lapsi kieltäytyy niistä lepohetkistä, koska kukaan muukaan ei niitä toteuta. Niin. Toisinaan sitten voi olla, että ollaan ohjattu esimerkiksi luokkaan, että mitäpä jos kaikki lapset siirtyisivät niistä pulpeteista hetkeksi aikaa lepäämään ja kuuntelisi vaikka sitten jotain opettajan opetusta tai kirjan lukemista tai mitä se ikinä onkaan. Niin on myös paljon sellaisia keinoja, mitä me tuolla koulukäynneillä pohditaan koko ryhmän näkökulmasta, että se olisi kaikille hyödyllistä, ettei aina tarvitsisi tehdä vain niitä semmoisia eriyttäviä ratkaisuja.
Ja tästäkin taas tietenkin se perhe ja se lapsen muu verkosto. siellä on avainasemassa pohtimassa niitä keinoja ja ratkaisuja. Mutta sitä ehkä aina jotenkin painotan ja korostan, että itsekin kun on tämmöinen vähän levoton sielu, niin aika vähän aikaa sitä malttaa istua ihan paikoillaan, ettei tule sellainen olo, että on pakko liikuttaa kehoaan. Niin, niin se koskee myös näitä lapsia ja nuoria.
[00:25:27.340] – Liisa-Maija Verainen
Hyvä näkökulma tähän asiaan ja myös tuo koko ryhmän käyttö siinä, että se ei tunnu sitten lapselle epämiellyttävältä. Onko sulla joku itselläsi joku esikuva, josta olet saanut inspiraatiota ylipäätänsä, että olet lähtenyt tälle alalle tai se, että nämä asiat ovat sinulle tärkeitä, koska sen mä kuulen sen tässä, kun mä haastattelen sua, että tämä on sulle tosi sydämen asia?
[00:25:54.250] – Henni Petäjistö
Ensinnäkään ikinä en ollut ajatellut, että opiskelisin fysioterapeutiksi ja siihen jotenkin sitten en tiedä, miten oikeastaan lopulta ajauduin. Mulla on perhetaustaa, jossa myös vanhemmilla on liikunta-alan koulutusta ja ajattelin, ettei minusta koskaan samoja jalanjälkiä en tule seuraamaan, mutta kuitenkin siihen on ajautunut. Ehkä se oma sellainen liikunnallinen tausta osittain on siihen ohjannut. Vielä silloin, kun fysioterapeutiksi opiskelin, niin en ajatellut, että tulisin työskentelemään välttämättä lasten ja nuorten kanssa, mutta sitten päädyin harjoittelujaksolle itse asiassa tänne Valteriin ja niitä polkuja sitten olen siitä saakka melkeinpä tallaillut.
Tietenkin sitten, kun pääsi näiden lasten ja nuorten kanssa tekemään töitä, niin se on ehkä ollut se, mihin on hurahtanut. Kyllä ne on siellä se tärkein juttu, mutta on mulla tässä sitten ympärillä toki ihan huippu kollegoita myöskin. Mä ajattelen, että ei ehkä ei voi nimetä sellaista yhtä esikuvaa, mutta tämä koko moniammatillinen tiimi, joka tässä ympärillä työskentelee, niin on se semmoinen eteenpäin potkiva voima.
[00:27:05.740] – Liisa-Maija Verainen
Varmasti näin on, mutta miten teidät löytää sitten?
[00:27:10.250] – Henni Petäjistö
Helpoin tapa on olla yhteydessä Valteriin, kun menee tutustumaan meidän verkkosivuihin, www.valteri.fi. Siellä oikeassa yläkulmassa on sellainen keltainen Ota yhteyttä -painike. Ja niin kuin tuossa taisin aikaisemmin mainitakin, niin ihan kaikkiin yhteydenottoihin kyllä vastataan, että ei kannata sillä tavalla jäädä pohtimaan, että onkohan tämä asia nyt sellainen, mistä kannattaa kysyä. Aina voi kysyä ja sitten lähdetään yhdessä miettimään, että olisiko meillä siihen jotain annettavaa.
[00:27:40.040] – Liisa-Maija Verainen
Hyvä, tärkeä tieto. Mutta Henni, kiitos paljon, että olit mukana jakamassa tietoa Valterista ja ennen kaikkea näitä käytännön vinkkejä myös. Ja oli todella arvokasta kuulla, miten tämä osallisuus ja liikunta voivat toteutua siellä koulujen arjessa. Ja kiitos myös kaikista tällaisista inspiroivista ajatuksista, mitä tässä meille kerroit. Aivan loistava juttu, että olit mukana!
[00:28:07.290] – Henni Petäjistö
Kiitos! Oli ilo olla.
[00:28:10.840] – Outro (taustalla soi tunnusmusiikki, äänessä Liisa-Maija)
Kuuntelit juuri Lihastautiliiton Kaikki kentille ja saleihin -podcastia. Tämä podcast edistää yhdenvertaista koululiikuntaa, liikuntaharrastuksia ja liikunnallista elämäntapaa. Kiva, kun olit kuuntelemassa meitä! Ja tietoa podcastista voi välittää myös muille kiinnostuneille.
Tämä on Kaikki kentille ja saleihin -podcastin 13. jakson tekstivastine. Jos haluat kuunnella podcastin, voit tehdä sen podcast-sovelluksessa tai klikkaa alla olevaa painiketta.
