Kaikki kentille ja saleihin -podcastin 5. jaksossa jaetaan vinkkejä koulun uintitunneille, puhutaan kehokomplekseista ja muusta lihastautia sairastavan oppilaan huomioimisesta. Elina ja Liisa-Maija sekä, tämän kertainen vieras, Emil kertovat, millaisia apuvälineitä ja harjoitteita uinnissa ja allasterapiassa voi hyödyntää. Liisa-Maija esittelee Lihastautiliiton kurssilla testailtua Aqua Bike -kuntoiluvälinettä, ”vesipyörää”.

Uinti on monipuolista liikuntaa

Kaikki altaaseen ja uimaan! -jakson vieras, Emil oli Lihastautiliitossa TET-harjoittelussa kaksi viikkoa. Jakson alussa Emil kertoo itsestään:

– Olen Emil Mäkelä. Olen 15-vuotias ja asun Halikossa, Salossa. Käyn Armfeltin yläkoulun yhdeksättä luokkaa. Liikun sähkärillä ja minulla on Duchennen lihasdystrofia.

– Tänään kuullaan Emilin ajatuksia. Sinulla on tuoreita kokemuksia, kun sinulla on vielä peruskoulu menossa. Hauskaa, että olet tullut meidän kanssa juttelemaan, toteaa Elina ja kysyy Emilin harrastuksista.

– Harrastan sähköpyörätuolijalkapalloa FC Interin joukkueessa. Olen samassa joukkueessa kuin Leo, joka oli aikaisemmassa podcastissa. Lisäksi harrastan Salossa kansalaisopistossa kuvataidetta.

Emilin mielestä spt-jalkapallossa on parasta se, että saa viettää aikaa samanlaisten ihmisten kanssa.

– Tykkään myös peleistä, joissa käytetään silmä-käsi-koordinaatiota ja uimisesta, koska siinä saa olla vedessä, sukellella ja heitellä palloa.

Mukavia muistoja liikuntatunneilta

Elina kertaa, että podcastissa puhutaan enemmän uinnista. Painotetaan uintia koululiikunnan näkökulmasta.

– Minkälaisia muistoja sinulla on koulun liikuntatunneilta, Elina kysyy Emililtä.

– Ala-asteella minulla oli ihan kivaa, mutta toisaalta puolet ala-asteesta olen kävellytkin – se ei ollut niin erikoista. Olen ollut mukana liikuntatunneilla, mutta välillä olen ollut fysioterapiassa niiden aikana.

– Onko sinulla ollut avustaja mukana?

– Minulla on ollut kouluavusta.

– Miten avustajan kanssa on sujunut?

– Ihan hyvin on sujunut. Jos en ole voinut tehdä muiden kanssa jotain, olemme keksineet jotain muuta puuhaa.

– Oletteko te yhdessä miettineet, vai kenen ideoita ne ovat olleet?

– Ne ovat olleet minun, liikunnanopettajan tai avustajan ideoita.

Emilille on jäänyt mukavana asiana mieleen se, kun hän sai korttikampanjan avulla Malikelta erikoiskelkan. Kuudennella, seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla hän on päässyt sen avulla pulkkamäkeen ja ulkojäille.

Suunnittelu ja tauottaminen ovat tärkeitä

Uinnissa Emil on autettu altaaseen ja ainakin jonkun kerran hän on päässyt uimaan allasterapeutin kanssa.

– Yläasteella en ole käynyt uimassa, kun sitä ei ole kerrottu ajoissa.

Elina toteaa, että se vaatii aikaa, jotta ehtii suunnittelemaan kaiken.

Emilillä on muistikuva siitä, että liikuntatunnilla oli aika raskasta. Liikuntatunnilla ei saanut istua välillä. Opettaja ei oikein ymmärtänyt, että Emil väsyi muita nopeammin.

– Onko sinulla erityisiä terveisiä liikunnanopettajille? Elina kysyy.

– Toivoisin, että ne muistaisivat ilmoittaa ajoissa, mitä liikkatunnilla tehdään ja käyttäisi aikaa oppilaan ja avustajan kanssa suunnitteluun.

Emil kertoo, että Hoijkseissa (HOJKS = henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) on suunniteltu kerran vuodessa, mitä voisi tehdä.

Emil muistuttaa, että on hyvä osata soveltaa olemassa olevia pelejä.

Uinti on tärkeä taito ja hyväksi terveydelle

Liisa-Maija toteaa, että uinti on tärkeä taito ja meille hyväksi kaikille. Lihastautia sairastaville lapsille ja nuorille se on myös kuntoutusta. Monet sellaiset, jotka eivät pysty tekemään tiettyjä asioita maalla, pystyvätkin tekemään ne vedessä. Vesi kannattelee, mutta antaa myös vastausta. Vedessä ei tarvitse pelätä kaatumista. Liikeradat saadaan vedessä laajemmiksi.

– Liikunnan kannalta se, että syke nousee, on hyväksi meidän terveydellemme, muistuttaa Liisa-Maija.

Sukeltaminen onnistuu monille. Erilaiset harjoitukset sukelluksessa ja kellunnassa antavat harjoitusta keuhkoille. Kellunnat kuuluvat myös uintimerkkeihin, joita voi suorittaa uimakoulussa.

Monet lihastautia sairastavat käyvät allasterapiassa ja usein se yhdistetään koulun liikuntatunteihin. Emilillä on maanantaisin koulun jälkeen allasterapiaa. Yläasteella Emil on mennyt muiden uimakerroilla avustajan kanssa liikuntasaliin tekemään jotain muuta.

Liisa-Maija kysyy Elinan kokemuksia allasterapiasta:

– Minä haluaisin käydä enemmän allasterapiassa. Olen liian kiireinen. Tällä hetkellä minulla on vain kuivafyssaa. Kävin viime vuonna kokeilemassa ja voisi palata taas sen pariin. Kouluaikana kävin säännöllisesti fyssarin kanssa koulun jälkeen uimassa. En ole ollut ainakaan yläkouluaikana muiden kanssa uimassa.

Elinan mukaan suurin syy, miksei hän ollut muiden mukana uimassa, oli siirtymät ja niiden tiukat aikataulut – pitää ehtiä altaaseen ja käydä suihkussa. Muilla menee huomattavasti vähemmän aikaa. Jos oppilaalla on lihassairaus siirtymät ja ajankäyttö täytyy suunnitella huolella. Yläkouluisässä myös se, että on erilainen kroppa kuin muilla teineillä, pitäisi huomioida.

– Olisin kokenut vähän ahdistavaksi mennä muiden kanssa uimaan. Se on tietysti vaihteleva ja kaikilla on oma kokemus siitä, miten luontevalta tuntuu olla muiden seassa uimapuku päällä. Minulle se oli vähän vaikea asia, Elina kertoo.

Fysioterapeutin kanssa Elina on käynyt terapia-altaissa tai kuntoutuskeskuksessa, joissa on normaalia allasta lämpimämpi vesi. Uimahallit ovat yleensä esteettömiä, mutta se vaihtelee, miten altaaseen mennään.

– Koen, että on helpointa mennä sellaisella, jossa ajetaan suihkutuolilla hissiin, joka laskeutuu altaaseen ja työnnetään suihkutuolilla altaaseen. Siitä vasta lähdetään uimaan, kertoo Elina ja jatkaa: – Kotikuntani uimahallissa oli istumanostin, johon minut nostettiin ja joka laskeutui veteen. Alakouluikäisenä se vielä onnistui, mutta myöhemmin, kun kehonhallinta meni huonommaksi ja kun pään kannattelu on ollut vaikeampaa nykyään. Istumanostin alkoi tuntumaan vaaralliselta. Se on tosi yksilöllistä, miten altaaseen pääsee.

Elinan mielestä allasterapian ja uintireissun jälkeen parasta on jälkifiilis – se tunne, että on saanut tehtyä jotain.

– Tulee oikeasti sellainen olo, että on liikkunut ja se on tosi harvinaista minulla. Ei juuri muissa tilanteissa tule sellaista fiilistä.

Välineet tuovat mielenkiitoa harjoitteluun

Vesiliikuntaan kuuluu myös välineet. Niitä löytyy uimahalleista, koska niistä käyttävät erilaiset ryhmät. Liisa-Maija kysyy Emililtä, millaisia välineitä hän käyttää mielellään uimassa:

– Minulla on yleensä aina sellainen pallo, jota voi heitellä. Monesti minulla on uimalauta, josta olen pitänyt kiinni ja potkinut tai istunut sen päällä ja harjoitellut tasapainoa. Joskus olen tehnyt puhaltamisharjoituksia. Joskus olen sukeltanut ja hakenut renkaita altaan pohjasta. Nykyään olen tehnyt enemmän pystysukelluksia.

Liisa-Maija toteaa, että välineet tuovat mielenkiintoa harjoitteluun:

– Tarkkuusheittoa voi tehdä kelluviin koreihin. Niitäkin löytyy monista uimahalleista. Erilaisilla mailoilla voi lyödä puhallettavia uimapalloja. Vesi mahdollistaa monenlaista tekemistä.

– Millaisia välineitä sinulla on ollut, Elina, kysyy Liisa-Maija.

– Minulla on uimakauluri, koska välillä tuntuu siltä, että pää meinaa vajota. Se tuo turvallisuuden tunnetta. Aika vähän olen käyttänyt välineitä. Pitäisi enemmän kokeilla mailoja ja muita. Joskus kokeilin vesijuoksuvyötä. Siitä tuli sellainen olo, että se meinaa kaataa minut mahalleen. Minulla se ei toiminut. Voisi kokeilla käsillä käytettäviä välineitä. Se kuulosti kivalta, että voisi heitellä johonkin koriin.

– Sitten on pötköt ja pötkylät. Niitä löytyy yleensä uimahallista. Ne antavat mahdollisuuksia tehdä monenlaisia asioita, riippuen käytetäänkö niitä pituus- vai vaakasuunnassa, sanoo Liisa-Maija.

Pötkylän voi laittaa pituussuunnassa ja menee keskelle istumaan. Sitä voi polkea kuin vesipyörää, jolla voi harjoitella tasapainoa. Emil kertoo kokeilleensa tätä ja todennut toimivaksi, mutta tarvitsee siinä avustajan apua.

– On olemassa aquabike, josta minulle tuli mieleen joku hyppykeppi tai keppihevonen. Siinä on käsille paikat ja se tulee jalkojen väliin. Sitten poljet jaloilla ja pidät kiinni kahvoista ja liikut eteenpäin. Nämä olivat meillä nyt ensimmäistä kertaa, kun olimme Ruissalon kylpylässä aikuisten kanssa. Se oli niin kivaa, että en ole nähnyt aikuisia niin iloisina ja nauravina, kun kokeiltiin vesipyöriä, Liisa-Maija kertoo.

Lihastautiliiton verkkosivustolta löytyy lisää vinkkejä uintiin ja allasterapiaan.

Elina muistuttaa, että opettajan kannattaa jutella oppilaan kanssa siitä, onko mielekästä lähteä luokan mukana uimaan vai onko parempi mennä fysioterapeutin kanssa. On hyvä huomioida vaaratilanteiden mahdollisuus, jos paljon oppilaita tai tilanteet, joissa yksi oppilas ei pysykään muiden tahdissa. Jos oppilas haluaa lähteä muiden mukaan, Elina suosittelee kokeilemaan sitä.

– Kiitos Emil, kun olit mukana tässä jaksossa. Kiitos Elina, kun jaoit kokemuksia ja varmaan jatketaan seuraavalla kerralla uudella aiheella, lupaa Liisa-Maija.

– Kiitos Listi myös, sanoo Elina ja jatkaa: – Hauskaa Emil, kun tulit meidän kanssa juttelemaan.

– Kiitos. Minäkin tykkäsin olla täällä, toteaa Emil.