Sopeutumisvalmennusjärjestöjen valmiudet suunnitella ja toteuttaa STEA-rahoitteisen sopeutumisvalmennuksen arviointia ovat erittäin hyvällä tasolla, toteaa Eläkeliiton, Kuntoutusäätiön ja järjestöjen sopeutumisvalmennusryhmän yhteistyönä toteuttama kartoitus. Kartoituksen tavoitteena oli kerätä yhteen STEA-rahoitteisen sopeutumisvalmennuksen arviointikäytäntöjä. Kartoituksen pohjalta kootun Yksilön kokemuksista toiminnan tuloksiksi – raportin on kirjoittanut Kuntoutussäätiön erityisasiantuntija Henna Harju ja järjestöjen sopeutumisvalmennusryhmässä Lihastautiliittoa edusti kuntoutusasiantuntija Susanna Ryynänen.

Suomalaisilla vammais- ja potilasjärjestöillä on ollut keskeinen rooli sopeutumisvalmennuksen sisällön kehittämisessä ja sopeutumisvalmennuksen vakiinnuttamisessa osaksi suomalaista kuntoutusjärjestelmää. Sopeutumisvalmennusta rahoittavat Suomessa STEA, Kela, kunnat ja vakuutuslaitokset.

– Lihastautiliitossa sopeutumisvalmennustoimintaa on toteutettu jo lähes 40 vuotta samalla kehittäen ja arvioiden toiminnan merkityksellisyyttä ja tuloksellisuutta. Esimerkiksi liiton Pysytään töissä -kurssi on syntynyt pitkäjänteisen kehittämistyön tuloksena tukemaan lihastautia sairastavan aikuisen työssä jaksamista. Asiakas- ja sidosryhmäpalautteilla on ollut tässä suuri merkitys, kertoo Susanna Ryynänen.

Sopeutumisvalmennuksen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta arvioidessa keskiössä on kurssin osallistujan oma kokemus siitä, millaista hyötyä hän kokee sopeutumisvalmennuksesta saaneensa. Etenevien tai parantumattomien sairauksien kohdalla tavoitteeksi voidaan asettaa osallistujan terveydentilan ja elämänlaadun ylläpitäminen tai mahdollisimman vähäinen heikkeneminen. Myös toimintakyvyn eri osa-alueiden tarkastelu ja kurssin arkeen tuomien hyötyjen huomioiminen on tärkeää. Vaikka osallistujan fyysisessä toimintakyvyssä ei juurikaan tapahtuisi kurssin myötä muutoksia, voi sosiaalisessa tai psyykkisessä toimintakyvyssä usein nähdä edistystä. Sopeutumisvalmennus voi tuoda uusia näkökulmia ja toimintatapoja osallistujien elämään.

Miksi laadun mittaaminen on tärkeää?

Kuntoutujan itse asettamien yksilöllisten tavoitteiden toteutumisen ja kurssikokemuksen arvioinnin lisäksi laadun mittaaminen on tärkeää  sopeutumisvalmennuksen kehittämisen ja tulevien vuosien rahoituksen turvaamisen kannalta. Rahoittajaa varten järjestö tarvitsee arviointitietoa, joka pohjautuu rahoitetulle toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Yksilöiden henkilökohtaiset tavoitteet voivat olla joiltain osin yhteneviä palvelulle asetettujen tavoitteiden
kanssa. Toiminnan tuloksellisuuden selvittäminen voidaan siis nähdä sopeutumisvalmennuksen toteuttajien ja rahoittajan yhteisenä tavoitteena, josta molemmat hyötyvät.

– On tärkeää miettiä oman järjestön arvioinnin lähtökohtia ja toteutustapaa aika ajoin, koska ne heijastuvat suoraan palveluiden laatuun. Täsmälliset tavoitteet ja mittarit luovat arvioinnille ja koko toiminnalle perustan, joten niihin kannattaa panostaa, toteaa Henna Harju.

Raportin perusteella sopeutumisvalmennusjärjestöjen arviointivalmiudet näyttävät olevan erittäin hyvät. Suurella osalla järjestöistä on käytössä kattava ja luotettava arviointiasetelma, joka koostuu alku-, loppu- ja seurantamittauksesta. Lähes kaikki sopeutumisvalmennusjärjestöistä keräävät seurantatietoa, jolla saadaan tietoa toiminnan pitkäaikaisista ja laaja-alaisista vaikutuksista.  Kurssille osallistujien hyvinvointi on järjestöille sydämen asia, ja siitä halutaan näyttöä myös pitkällä aikavälillä.

Raportissa pohdittiin myös osana STEA-seurannan uudistusta tarvetta sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteisille mittareille, jotta STEAn avustustoiminnasta saataisiin tuotettua yhteismitallista tietoa. Kaikille järjestöille ja moninaisille kohderyhmille sopivien yhteisten mittareiden löytäminen on kuitenkin haasteellista. Raportissa pohditaankin, olisiko STEAn mahdollista testata myös yksittäisiä hyvinvointiin, toimintakykyyn ja voimavaroihin liittyviä muuttujia tai väittämiä, joilla saataisiin pienemmässä mittakaavassa yhteismitallista tietoa.

Termi muuttuu, toiminta ei

Sopeutumisvalmennus-termin poistuminen STEA-rahoitetusta toiminnasta kuluvan vuoden alusta on aiheuttanut sopeutumisvalmennusta tuottavissa järjestöissä  turhautumista. Sopeutumisvalmennus-termi säilyy edelleen Kela-rahoitteisessa toiminnassa, STEA-rahoituksella tuotetaan jatkossakin ammatillisesti ohjattua psykososiaaliseen tukeen perustuvaa toimintaa, jossa vertaistuella on keskeinen rooli.

– Lääkinnällisen kuntoutuksen poistuminen Lihastautiliiton kurssitoiminnasta on aiheuttanut huolta siitä, miten ihmiset löytävät tulevaisuudessa uuden nimen omaavan toiminnan pariin. Jatkossakin Lihastautiliiton kurssitoiminnan keskiössä ovat lihastautia sairastava ihminen ja hänen läheisensä, sairauden kanssa eläminen, voimavarat sekä toivo ja luottamus tulevaan, joita vahvistetaan asiantuntija- ja vertaistuella, kertoo Susanna Ryynänen.

Henna Harju arvioi, että muutos vaikuttanee eniten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin, jotka ohjaavat osallistujia kursseille sekä sopeutumisvalmennusammattilaisiin järjestöissä.

– Tukea tarvitseva henkilö ei todennäköisesti osaa sanoittaa tuen tarvettaan sopeutumisvalmennukseksi, vaan tämän sanoituksen tekevät ammattilaiset. Riittää siis, jos tukea tarvitsevat löytävät oman järjestönsä luo itsenäisesti tai ohjaten. Tällöin tukea tarvitseva saa jatkossakin laadukasta, pitkään perinteeseen ja asiantuntemukseen nojaavaa palvelua, oli sen nimi mikä hyvänsä, Henna Harju kiteyttää.

Lue koko raportti: www.docplayer.fi/204624715-Yksilon-kokemuksista-toiminnantuloksiksi-henna-harju.html