Tämä on Kaikki kentille ja saleihin -podcastin 10. jakso tekstivastine. Tämä tekstivastine on lähes sanasta sanaan se, mitä podcastissa on puhuttu.

Kaikki podcastin jaksot löydät podcast-sovelluksista ja Lihastautiliiton verkkosivustolta.

[00:00:15.200] – Intro (taustalla tunnusmusiikki ja äänessä Liisa-Maija):

Kaikki kentille ja saleihin -podcast on yhdenvertaisen koululiikunnan ja liikunnan harrastamisen äänitorvi. Tässä Lihastautiliiton ja Suomen CP-liiton yhteisessä podcastissa tempaistaan kaikki mukaan koululiikunnan ja liikunnallisen elämäntavan pyörteisiin.

Podcast antaa vinkkejä siitä, miten eri tavoin vammaiset lapset ja nuoret voivat nauttia liikunnan riemusta. Vinkeistä hyötyvät niin liikunnanopettajat kuin lasten ja nuorten vanhemmat sekä erilaiset järjestöt ja muut liikunnan parissa toimivat tahot.

[00:00:50.100] – Liisa-Maija:

Hei vaan kaikille ja tervetuloa mukaan uusittuun Kaikki kentille ja saleihin -podcastiin! Nyt jatkossa tässä podcastissa on kaksi järjestöä edistämässä liikunnan ja yhdenvertaisuuden ilosanomaa. Eli Lihastautiliitto on saanut mukaan Suomen CP-liiton. Me ollaan tosi innostuneita tästä yhteistyöstä ja voin kokemuksesta sanoa, että saatiin kyllä niin oiva kumppani, koska Suomen CP-liitossa on pitkät perinteet paitsi liikunnasta myös yhdenvertaisuudesta ja lapsiperheiden ja nuorten tukemisesta. Me aloitettiin yhteistyö jo koululiikunta-webinaarien tiimoilta ja podcast täydentää tätä yhteistyötä hyvin.

Lihastautiliitosta jatkaa podcastissa nyt äänessä oleva Liisa-Maija Verainen sekä taustajoukoissa Janne Ansaharju ja äänityksestä vastaa äänitarinankertoja Tuomo Burman.

Tänään tosiaan me sukelletaan vähän sarjakuvien maailmaan ja esittelemme materiaalia yhdenvertaisuudesta, joka on tarkoitettu sekä oppilaille että opettajille – ja tätä materiaalia ei koskaan ole liikaa. Kun me esittelemme tätä materiaalia, niin tätä pystyy myös soveltamaan hyvin sinne koululiikuntaan.

[00:02:12.540] – Liisa-Maija:

Mutta mennään ensin, että ketä meitä on paikalla täällä tänään. Eli CP-liitosta lapsiperheistä vastaava suunnittelija Sanna Tuisku-Lehto ja sinä edustat nyt CP-liittoa tässä podcastissa, niin kerrotko hieman itsestäsi ja kiva kun olet mukana!

[00:02:29.000] – Sanna:

Joo, kiitos kutsusta. Tosiaan oon Sanna Tuisku-Lehto ja minä toimin CP-liitossa lapsiperhetyön suunnittelijana. Ajattelen, että mun työstä mä pohdin usein, että mikä tekee elämästä merkityksellistä ja miten voin lisätä sitä perheiden elämässä ja ylipäätään onnellisuutta. Ja jotenkin tänään tää aihe, sarjakuvat ja nuoret, on aika herkullinen.

Erityisesti nuoruudessa ajattelin, että kun elämä voi olla monella tapaa haastavaa, ihan jo siis johtuen meistä aikuisista, on mielestäni tärkeää tukea nuoria hyvän elämän rakentamisessa. Ja yksi tärkeä juttu on liikunta. Itse asiassa, tämähän on jo antiikin aikojen alusta tiedetty homma. Aristoteles näki sen osana onnellisuutta ja tasapainoista elämää, ja perhetyössäni haluan tuoda esiin erilaiset liikuntamahdollisuudet ja -tavat, jolla nuoret voisivat liikkua arkiympäristössään perheiden kanssa tai itsekseen.

Eli aivan ihanaa olla tässä podcastissa mukana. Aihe on tosi tärkeä ja on äärimmäisen merkityksellistä päästä omalta osaltani kertoa ammattilaisille tietoa ja lisätä heidän ymmärrystä tästä aiheesta ja siten luotaisiin kaikille tasa-arvoisempia mahdollisuuksia liikkua.

Joten lämmin kiitos, Listi, kutsusta ja mukava olla Kaikki kentillä ja saleissa.

[00:03:56.800] – Liisa-Maija:

Hienoa! Kiva! Tervetuloa hei myös meidän vieraamme Toivo Kosola. Ja sinähän olet ollut mukana myös kehittämässä näitä sarjakuvia, niin ihan kiva kuulla myös niistä, mutta kerrotko hieman itsestäsi näin ensin alkuun?

[00:04:12.800] – Toivo:

Joo tosiaan, mä olen Toivo ja mä oon kasiluokalla ja tuun Kouvolasta. Mulla on CP-vamma, joka näkyy arjessa siinä, että tarvii joissain asioissa apua ja sitten onneksi pystyy tekemään myös paljon itse ja pystyy osallistumaan myös ihan tavallisiin asioihin itsenäisesti. Ja mä harrastan kitaransoittoa.

[00:04:52.550] – Liisa-Maija:

Hieno juttu, hieno harrastus. Onko sulla jotain liikkumisen apuvälineitä?

[00:04:58.680] – Toivo:

Joo, mä lähtökohtaisesti käytän semmosta kävelytelinettä, ”dallaria”, ja sitten myöskin pyörätuoli ja kepit on käytössä.

[00:05:11.820] – Liisa-Maija:

Mutta mennäänpä itse aiheeseen. Eli CP-liitossa tosiaan on keksitty keino, miten voidaan sarjakuvien kautta edistää yhdenvertaisuutta. Ja kuten tuossa alussa sanoin, niin sitä materiaalia ei ole koskaan liikaa.

Eli kerrotko Sanna hieman tarkemmin näistä sarjakuvista?

[00:05:32.000] – Sanna:

Me oltiin saatu CP-liittoon viestejä siitä, kuinka vanhemmat toivovat materiaaleja, joiden avulla toimintarajoitteista voitaisiin kertoa koulussa lapsen luokkakavereille. Ja me jäätiin miettimään, että tiedon tarve koskettaa oikeastaan ihan kaikkia koululaisia. Mitä enemmän on ymmärrystä, sitä vähemmän ennakkoluuloja. Niinpä me lähdettiin rakentamaan ekaluokkalaisille sopivaa materiaalia ja sarjakuva valikoitui hyvin nopeasti meidän mielestä sopivammaksi keinoksi käsitellä monenlaisia toimintarajoitteisiin liittyviä teemoja kiinnostavasti ja aika hauskastikin, ja käsikirjoituksia oli työstämässä meidän toimintapiiriin kuuluvia nuoria, opettajia, vanhempia, ammattilaisia.

Ja sitten me soitettiin Aku Ankka -piirtäjä Kari Korhoselle, että voisitko vähän auttaa, ja hän innostui tästä projektista älyttömästi. Ja maailman CP-päivänä lokakuussa 2022 julkaistiin ensimmäinen sarjakuva. Ja tämä siis luotiin opettajan työkaluksi, jonka avulla voi herättää keskustelua pikkukoululaisten kanssa toimintarajoitteeseen liittyvistä teemoista ja suvaitsevaisuudesta ja samalla hälventää ennakkoluuloja. Tästä siis kaikki alkoi.

[00:06:46.520] – Liisa-Maija:

Aivan, mutta tosiaan päädyitte tekemään myös sarjakuvat yläkoululaisille myös.

[00:06:53.920] – Sanna:

Joo, tämä pienemmille suunnattu sarjakuva oli tosi suosittu ja sai hyvän vastaanoton ja erinomaista palautetta perheiltä, mutta myös opetusalan ammattilaisilta.

Ja samalla meille alkoi tippua lisätoiveita, että tällaista matskua tarvittaisiin, itse asiassa, vähän isommille koululaisille. Tämä erilaisuuden käsittelyyn ja moraalin kehittymiseen, niin ajateltiin jotenkin, että he itse asiassa, että tämä on aikuisten tehtävä ja oikeastaan aikuiset tarttee aika paljon materiaalia. Ja silloin me keksittiin, että hetkinen, mehän tarvitaan nuoret itse luomaan materiaalia, mitä nuoret itse haluavat kertoa, mikä on merkityksellistä, minkälainen opetusmateriaalipaketti olisi hyvä idea? Ja just sillä, että missä tahansa luokissa voitaisiin sitä aihetta käsitellä.

Joten me lähdettiin rakentaan yläkoulumaailmaan sopivaa sarjakuvamateriaalia ja nuorten johdolla ja Kari Korhonen suostui jälleen mukaan tähän yhteistyöhön.

Itse asiassa, meiän sarjakuvatyöpajoissa, joita me järjestettiin kaksi viime vuonna, niin täällä studiossa on Toivo, joka oli näissä molemmissa työpajoissa mukana.

[00:08:13.220] – Liisa-Maija:

Hei Toivo, nyt olisi tosi kiva kuulla, että millaista oli olla mukana niissä sarjakuvatyöpajoissa?

[00:08:20.220] – Toivo:

Se oli tosi kivaa, että tiesi, että nyt pääsee vaikuttamaan jotenkin siihen, että ehkä kohta otetaan asioita paremmin huomioon. Ja sitten myöskin oli kiva, että siellä oli muita. Sai vähän niinku tavata vertaisia, vaikka netin välityksellä, mutta kuitenkin. Ja sitten myöskin se varsinainen tekeminen oli myös aika kivaa. Mä tykkäsin siitä.

[00:08:52.290] – Liisa-Maija:

Eli te teitte ihan niitä käsikirjoituksia siellä.

[00:08:56.170] – Toivo:

Joo, ja sitten me käytettiin – eikös se ollut niin Sanna, että me käytettiin semmosii valmiita – et siel oli vähän semmosii valmiita aihioita ja sitte vähän sinne päin lähdettiin sitten niistä kehittelemään?

[00:09:11.800] – Sanna:

Kyllä, just niin joo. Meillä oli muutamia sellaisia ajatuksen alkuja, joissa oli ideana se, että vähän saadaan heräteltyä pohtimaan näitä aiheita, että miten se yhdenvertaisuus näkyy siellä arjessa teidän maailmassa ja mitkä asiat on merkityksellisiä. Ja sittenhän me vähän hulluteltiinkin. Meillähän oli vaikka mitä supersankareita ja muuta mahtavaa, että annettiin mielikuvitukselle tilaa siinä prosessissa.

[00:09:43.290] – Liisa-Maija:

Kari Korhonenhan on todella tunnettu, koska hän Aku Ankkaa piirtää. Niin, mitä hän oli mieltä näistä tuotoksista?

[00:09:54.800] – Sanna:

Karihan oli sitä mieltä, että nämä oli aivan huikeita. Meillä oli materiaalia tosi paljon. Eli nyt tämä varsinainen opetusmateriaaliin. Siinä näkyy vain osa näistä tarinoista, mitä nuoret tuotti ja Kari kiitteli paljon, että käsikirjoitukset oli huikeita. Ja kun oltiin vähän ajateltu, että jäisi tilaa sitten hänen valita, mitkä olisi parhaimpia, että mitkä toimisi siinä sarjakuvan maailmassa, niin ei hän oikein osannut valita. Hän sanoi, että kaikki on niin timanttisia.

[00:10:29.290] – Liisa-Maija:

No niin, on kiva kuulla.

[00:10:31.260] – Toivo:

Hyvä että tehtiin jotain hyviä.

[00:10:34.020] – Sanna:

Todellakin. Ehkä Kari palkkaa teidät assariksi tai jotain.

[00:10:38.290] – Liisa-Maija:

Missäs noista sarjakuva sarjiksista toivo, sinun kädenjälki näkyy?

[00:10:43.770] – Toivo:

Kyllä me yhdessä suunniteltiin ja ainakin siinä oli semmoinen, että pitää lähteä aikaisin välitunnilta sisälle, niin mun mielestä mä siihen pohjustin sitä.

[00:10:57.290] – Liisa-Maija:

Kyllä. Ja se oli yksi myös mikä – kun näitä tutustuin näihin sarjakuviin – oli myös mulle itselleni tosi hyvä tämä välituntisarjis, koska siinä tuli niistä siirtymistä. Jos me ajatellaan vielä liikuntatunteja, missä useasti on siirtymiä paikasta toiseen. Että ei jää mistään paitsi myös ajallisesti, ettet sä ole myöhässä. Ja sitten myös se, että aika usein siirtymissä on hyviä keskusteluja kavereiden kanssa ja kuullaan niitä kaikkea, mitä koulussa tapahtuu vähän vapaamuotoisemmin, niin on oikein oiva, että suosittelen kyllä tätä välituntisarjista myös.

Mikä Sanna sun lemppari on?

[00:11:42.800] – Sanna:

No, mulla oli monta lempparia, mutta ehkä yksi sellainen, mikä sykähdytti mua, oli yllättävä tarina, jota en osannut oikein odottaa. Eli taidetta kaikille. Siinä sarjakuvassa koulun näytelmäkerho kokoontuu ja on valmistelemassa esitystä William Shakespearen näytelmästä Romeo ja Julia. Ja sitten tässä tilanteessa käykin niin, että oppilaat, jotka ovat pyörätuolissa, niin he saavat vähän ehkä semmoisen sivuroolin ja itse pohtivat, että no, voitaisiin laittaa esittämään jopa näytelmän kiviä, että tuli vähän sellainen tunne, että ei olla oikein merkityksellisiä tässä näytelmässä. Ja sitten täs kävikin niin, että päänäyttelijät eivät ihan suoriudukaan haastavista rooleistaan. Ja toiset oppilaat joutuu heitä tukemaan vuorosanoissa. Ja kas kummaa, ne ovatkin juuri näitä, jotka ovat pyörätuoleissa, jotka osaakin ne sanat hyvin – repliikit. Ja sitten yhdessä kohtaa esitetäänkin, että ehkäpä tässä voisi vähän rooleja miettiä uusiksi.

Mun mielestä tää sarjakuva oli siinä mielessä ihana, että se toi tosi hyvin esiin inklusiivisuuden tärkeyden. Ja sitten se herättelee keskustelemaan, että kuka saa minkäkin roolin ja millä perusteilla. Nuori, jolla on toimintarajoite, ei pääse välttämättä näkymään roolituksessa muiden tapaan. Kykyjensä ansiosta, selviytyjinä ja sankareina, vaan sitten mitä tuossa pajassakin juteltiin, että siellä voi olla vaan sellaisissa vammattomia inspiroivissa rooleissa. Ehkäpä jotenkin tällaisena kiintiöroolina tai sitten ableistisena ihmeparantumisessa pääsee sitten nousemaan esiin. Niin ajattelen myös, kun tähän liikuntateemaankin, niin samalla tavalla me tarvittaisiin edelleen lisää näkyvyyttä ja samaistumispintaa urheiluohjelmissa moninaisista esimerkeistä olla urheilija, niin tämä tuo mun mielestä niin moneen eri tilanteeseen sosiaaliseen mediaan, kirjallisuuteen, kaikkeen. Vähän sitä, että miten, millä tavalla me halutaan kuvata ja näyttää minkälaista porukkaa tähän maailmaan mahtuu. Kenelle annetaan tilaa ja kenelle ei?

[00:13:53.020] – Liisa-Maija:

Oikein hyvin sanottu Sanna. Mites Toivo siellä – vielä niistä pajoista, missä juttelitte näitten muiden nuorien kanssa – oliko siinä jotain sellaisia yhdistäviä kokemuksia? Tuleeko sulla mieleen joku semmoinen erityisesti?

[00:14:12.100] – Toivo:

No olihan siellä, että joo, että mäkin oon kohdannut ton saman, vaikka että joku rakennus on tärkeempi pitää sellaisena kuin se on kuin että sinne pääsis kaikki sisälle. Jotain tämmösiä kokemuksia esimerkiks tuli mun mielestä niinku monelta ja sitten jostain uimarannoistakin taidettiin puhua.

[00:14:39.540] – Sanna:

Niin, mä muistan ton uimaranta tilanteen, että puhuttiin, että kesä kuuluisi kaikille. Se näkyy tuossa Neljä vuodenaikaa -sarjakuvassa. Niin siinä on hiekka pöllyssä apuvälineen kanssa rannalla ja ajatus siitä, että, jes, rannalla vietetään aikaa kesäisin. Niin ei se toteudukaan kaikilla yhtä yhdenvertaisesti – Suomi, satojen tuhansien järvien maassa.

[00:15:04.600] – Liisa-Maija:

Tosiaan nämä sarjakuvat, niin, näissä oli tuttuja teemoja monille vamma- ja sairausryhmille. Ja mun oma suosikki oli tämä luontoretki. Siinä on saatu monta viestiä paitsi kyytien tärkeydestä, avustajan roolista, mutta se, että se tekee näkyväksi ne tunteet – mitä se tarkoittaa, kun vaikka taksi on myöhässä, kun ollaan menossa johonkin ja muut jo odottaa siellä – että no taas saa odottaa. Tai sitten se, kun sulla on kivaa siellä niin, sitten taksi tuleekin ajoissa ja taas pitää lähteä kesken kaiken. Se jotenkin kolahti tosi tosi hyvin nämä tunteet tässä. Ja tietenkin se, että kaikki luonnossa tapahtuva liikunta ja retket kuuluu ihan jokaiselle ja koulun tulee tää varmistaa.

[00:16:01.540] – Sanna:

Totta! Totta turiset. Se tuntuu, että nämä kohtuulliset mukautukset, mitä justiinsa erilaiset retket vaatisi, vähän ehkä eri vinkkelistä katsottuna kuin tavallisessa siinä koulun arjessa niin, ne tuntuu olevan edelleenkin aika vaikeita.

[00:16:19.100] – Liisa-Maija:

Ja sitten tuo avustajan rooli. Sitäkin oli näissä teidän sarjakuvissa juuri siitä, että voi olla liian innokkaitakin avustajia. Ja se, että maltettaisiin kuunnella myös sitä nuorta ja hänen tarpeitaan. Ennemmin vaikka kysyisi kuin olettaa siitä avun tarpeesta. Onko sulla Toivo tuosta mitään kokemusta ittellä?

[00:16:42.670] – Toivo:

On joo. Semmoinen oli joskus, että mä sanoin avustajalle selkeästi, että kyllähän mä nyt haluan tehdä tän asian itse. Mutku mä haluun auttaa.

[00:16:55.510] – Sanna:

Joo, siinä jotenkin niin kun avustaminen on niin merkityksellistä, mutta hitsi vieköön, kun se on aika haastava työ myöskin.

[00:17:04.100] – Liisa-Maija:

Vaatii pelisilmää.

[00:17:06.160] – Toivo:

Pitää oikeessa kohtaa osata auttaa ja oikeassa kohtaa olla auttamatta.

[00:17:12.790] – Sanna:

Niin ja sit mä mietin kanssa, että varmaan niinku – eiks Toivo niin – että pitäisi vähän ymmärtää sitä nuoren maailmaakin.

[00:17:20.020] – Toivo:

Niin, kyllä mä sanoisin, että se vois olla ihan hyödyllistä.

[00:17:24.520] – Liisa-Maija:

Mutta hei, millaisia koululiikuntakokemuksia sulla on Toivo, oletko sä päässyt koululiikuntatunneille yhdenvertaisesti mukaan?

[00:17:32.830] – Toivo:

No kyllä, lähtökohtaisesti oon aina ollu samoilla tunneilla, että tietysti jotkut lajit on ollu semmosia, että sitten ollaan avustajan kanssa tehty vähän jotain erikseen tai sitten on pitänyt jotenkin soveltaa vähän sääntöjä. Esimerkiksi vaikka polttopallossa, että Toivo ei pala, mutta jos Toivo ehtii juosta kotiin niin sitten tulee juoksu.

[00:18:00.200] – Liisa-Maija:

Oliko sulla joku lempiliikunta koulussa?

[00:18:06.260] – Toivo:

No, mun mielestä aika moni on ihan kiva, vaikka kaupunkisota. Mut monesti niissä on silleen, että jotenkin, vaikka se on ihan kivaa, niin sit samalla – niin kuin, vaikka jalkapallossa, niin sitten harvoin saa sen pallon tavallaan haltuun. Et sit se on aina niin kuin muilla.

[00:18:27.020] – Liisa-Maija:

Jos voisit antaa yhden neuvon opettajalle tai opettajille, niin mikä se voisi olla?

[00:18:36.860] – Toivo:

No, mä mietin tota ja mä aattelin että se vois olla, että pitäs tehdä asiat niin, että kaikki pystyis osallistumaan ja tekemään yhdessä samaa juttua tai sovelletusti tai muuten. Mutta että pääsis kaikki olemaan tavallaan siinä samassa?

[00:19:01.580] – Liisa-Maija:

Kysytäänkö sulta esimerkiksi jotain apuja vaikka tunnin suunnitteluun, että sä voisit ideoida, koska sinähän parhaiten tunnet omat mahdollisuudet.

[00:19:13.700] – Toivo:

Varmaan liikunnassa on joskus kysytty, että oisko jotain ajatusta, että voisiko tätä tehdä jotenkin näin tai näin, mutta mä kuitenkin pystyn noita tavallisia aineita tekemään suht normaalisti niin, se ei silleen oo tullu ainakaan semmosta. Tai onhan liikuntakin tavallinen aine, mutta siis semmoinen niin kuin lukuaine tai semmoinen muu.

[00:19:39.080] – Liisa-Maija:

Hyviä kokemuksia olet kyllä kertonut. Ja nyt oikeastaan varmaan moni miettii, että mistä nämä sarjakuvat nyt löytyy, että pääsisi tutustumaan. Me ollaan puhuttu monesta sarjakuvasta ja nämä ohjeet ja kaikki niin kerrotko Sanna?

[00:19:58.080] – Sanna:

Joo, nämä löytyy meiltä CP-liiton nettisivuilta, eli CP-liitto.fi/oppaat. Siellä on sekä tämä alussa mainitsemani nuoremmille alakouluikäisille suunnattu sarjakuva sekä tämä vähän vanhemmille. Ja ihan vinkkinä sellainen, että näitähän on opettajat käyttäneet myös omissa sisäisissä koulutuksissa, eli he ovat itse työstäneet tätä materiaalia pohtien itse näitä kysymyksiä. Eli hyvin monenlaisiin käyttötarkoituksiin sopivat. Ja nää saa ilmaiseksi ladata sieltä.

Ne ovat kaikkien käytettävissä ja myös kaikkien sovellettavissa. Niitä ei tarvitse kokonaisuutena käyttää, vaan voi ottaa parhaimmat palat ja muokata juuri sellaisia omaan tarpeeseen sopiva setti.

[00:20:48.080] – Liisa-Maija:

Joo ja mulle nousi heti tästä ajatus, että haluan ilman muuta nuorten kanssa jatkaa tätä. Ja siellähän on sarjakuvan takana jätetty semmoiset tyhjät laatikot jo valmiiksi, että sä voit lähteä itse tekemään sinne oman näköisiä sarjakuvia ja sillä tavalla työstämään asioita eteenpäin, että ne on silläkin tavalla tosi monikäyttöiset, että kyllä mä hehkutan näitä nyt, et käykää ilman muuta lataamassa niitä sieltä, että varmasti tulee hyvää tietoa kaikin puolin.

[00:21:21.740] – Sanna:

Hei kiitos todellakin! Ja näit voi just sen takia käyttää aika monenlaisissa luokka-aineissa. Eli voi vaikka sopii juuri kuvataidetunnille niin, että rakennetaan ne omat sarjakuvat sinne, työstetään tai sitten mihin tahansa muuhun aineeseen tai niitten alussa syksyllä ryhmäytymiseen käyttää hyödyksi tätä materiaalipakettia.

[00:21:42.080] – Liisa-Maija:

Kiitos vielä nyt teille molemmille Sannalle ja Toivolle, että me saatiin tärkeää tietoa näistä sarjakuvista, millaista on ollut suunnitella niitä, millaisia sovelluksia voi tehdä.

Ja mä tässä just itsekin jäin miettimään, että jos mä ajattelen, vielä niitä liikuntatunteja, niin just kaikki nämä siirtymät, avun tarve, taksin käyttö, esilläolo. Kuka voi aina näyttää? Sitäkin voisi miettiä, kun yleensä voi olla, että jos joku tulisi näyttämään jonkun niin se voi olla, kuka tahansa – ja sitten nämä tunteet. Eli seurattaisiin myös niitä tunteita, koska silloin, kun asiat ei toimi yhdenvertaisesti niin se potuttaa

[00:22:29.550] – Sanna:

Todellakin.

[00:22:31.550] – Liisa-Maija:

Mut hei, hyvät syksynjatkot kaikille ja kiitos vielä Toivo ja Sanna.

[00:22:36.210] – Toivo:

Kiitos kun sain tulla!

[00:22:38.550] – Sanna:

Jees, kiitoksia tosi paljon! Ja kiitti Toivo, kun tulit taas!

[00:22:43.120] – Toivo:

Joo, mä tuun ihan mielelläni aina, kun keksitte jotain tämmösiä.

[00:22:50.050] – Outro (taustalla tunnusmusiikki ja äänessä Liisa-Maija):

Kuuntelit juuri Lihastautiliiton ja Suomen CP-liiton Kaikki kentille ja saleihin -podcastia. Tämä podcast edistää yhdenvertaista koululiikuntaa, liikuntaharrastuksia ja liikunnallista elämäntapaa.

Kiva, kun olit mukana ja tietoa podcastista voi välittää myös muille kiinnostuneille.