[00:00:15.820] – Liisa-Maija Verainen
Kaikki kentille ja saleihin -podcast on yhdenvertaisen koululiikunnan ja liikunnan harrastamisen äänitorvi. Tässä Lihastautiliiton podcastissa tempaistaan kaikki mukaan koululiikunnan ja liikunnallisen elämäntavan pyörteisiin. Podcast antaa vinkkejä siitä, miten eri tavoin vammaiset lapset ja nuoret voivat nauttia liikunnan riemusta. Vinkeistä hyötyvät niin liikunnanopettajat, koulujen eri ammattilaiset kuin lasten ja nuorten vanhemmat sekä erilaiset järjestöt.
[00:00:46.000] – Liisa-Maija Verainen
Tervetuloa jaksomme pariin ja äänessä on Liisa-Maija Verainen. Tänään meillä on vieraana Iita Makkonen ja tulemme keskustelemaan lajista nimeltä Hoopers. Hienoa Iita, että olet mukana!
[00:01:00.920] – Iita Makkonen
Kiitos. On mukava päästä juttelemaan sun kanssa tänne.
[00:01:05.920] – Liisa-Maija Verainen
Liikuntaa ja liikunnallista elämäntapaa tullaan nyt edistämään kaikilla kouluasteilla ammattikouluista sinne korkeakouluihin asti. Eli nämä on jo kirjattu lakiin, mutta kentällä erilaiset toimijat siellä kouluissa tarvitsee esimerkkejä, ja myös erilaiset harrastuksen vetäjät ja ohjaajat siitä, että mitä erilaisia tapoja liikkua, kehittää itseään niin, että se liikunta olisi sellaista yhdenvertaista ja kaikki voisi osallistua. Hoopers on yksi mahdollisuus harrastaa yhdessä koiran kanssa ja saada siten myös liikettä itselle. Ja mikä parasta, se sopii monelle toteutettavaksi erilaisissa paikoissa. Mutta aloitetaan hei esittelyillä. Iitan ja myös Messin esittely olisi tähän alkuun, eli ole hyvä Iita.
[00:02:01.070] – Iita Makkonen
Kiitos. Joo, mä olen Iita ja mulla on tuollainen avustajakoira Messi. Messi on itsekoulutuksen kautta valmistunut viralliseksi avustajakoiraksi ja hän täyttää tänä vuonna jo kahdeksan. Eli pikkuhiljaa eläkkeellekin päin jo suunnataan. Mutta koirataustaa mulla on tosin vuodesta -92, eli koira on ollut koko mun iän ja niiden kanssa tullut harrastettua kaikkea tosi montaa juttua.
[00:02:29.510] – Liisa-Maija Verainen
Minkäs rotuinen messi on?
[00:02:31.790] – Iita Makkonen
Messi on Australian kelpie, eli vähän erilaisempi koira näissä avustajakoirahommissa, eli paimenkoira. Mun sydän sykkii paimenkoirille. Mulla on ollut aina paimenkoiria, joiden kanssa on sitten tehty montaakin asiaa.
[00:02:49.950] – Liisa-Maija Verainen
Sä voisit varmaan kertoa näitä toimintakykyyn liittyviä juttuja. Mikä sun tilanne on? Käytätkö jotain apuvälinettä tai muuta?
[00:02:57.150] – Iita Makkonen
Minähän sairastan siis lihassairautta ja olen siis myös kävellyt. Mutta tuossa noin 6-7 vuotta sitten on tullut apuvälineet käyttöön. Eli olen siirtynyt käyttämään manuaalipyörätuolia, jossa on sähköiset keventimet. Eli kun olen kävellyt ja harrastanut myös koiran kanssa silloin aikaisemmin kävelevänä, mutta en ole siis juossut koskaan. Ja nyt sitten pyörätuoli on mahdollistanut sen, että mulle tuli avustajakoira ja olen sitä ruvennut silloin kouluttamaan samaan aikaan kuin tuli pyörätuolikäyttöön.
[00:03:34.910] – Liisa-Maija Verainen
Ja sähän olet tosiaan harrastanut agilityä tätä ennen.
[00:03:39.310] – Iita Makkonen
Joo, mä olen vuonna -92 aloittanut agilityn harrastaminen, eli se on sitä lajia, missä koirat suorittavat erilaisia esteitä ja kiipeää ja hyppää ja mennään lujaa. Ja mikä tunnustetaan jo tänä päivänä, että se on urheilulaji. Mä olen silloin harrastanut useamman eri koirani kanssa sitä ja ihan SM-tasolla päästy kilpailemaan, mutta sitten, kun toimintakyky heikkeni ja elämäntilanteet muuttuivat, niin sitten se laji jäi minulta sitten pidemmäksi aikaa. Ja en myöskään tällä hetkellä haaveile sen lajin pariin, vaan mistä ollaan puhumassa, niin Hoopers on semmoinen laji, mikä tuo sitä uutta koiraharrastusvirtaa, intoa.
[00:04:26.110] – Liisa-Maija Verainen
Mutta nyt varmaan hei meitä jokaista kiinnostaa, että mikä tämä Hoopers oikein on, ja miten sinä olet päätynyt tämän lajin pariin. Tämä on aika uusi juttu kyllä.
[00:04:39.110] – Iita Makkonen
Joo siis sehän on uusi laji. Siitähän on vasta aloitettu kilpailemaan Suomessa. Tässä näin ihan lähiaikoina. Ja siis siinä koirat ei siis hyppää, eikä niin kuin kiipeä missään, vaan ne suorittaa semmoisia esteitä, mistä mennään läpi tai kierretään tynnyriä. Eli se on myös koiraystävällisempi lajina. Mutta siinä mennään lujaa ja ohjaaja pysyy paikallaan, että ohjaajalla on vaan sellainen ohjausalue, mikä edistyneemmillä on vähän pienempi tietenkin kuin aloittelevammilla. Se on laji, jossa tulee ohjaajalle aivohiki. Siinä joutuu tosi paljon miettimään sitä omaa tekemistä, käskyttämistä, ohjaamista, puhumista, mutta siinä ei liikuta kuin ihan pienellä muutaman metrin alueella.
[00:05:34.890] – Liisa-Maija Verainen
Kun olen kuullut tällaisen sanan kuin huuppi. Liittyykö se tähän lajiin kanssa?
[00:05:39.890] – Iita Makkonen
Joo, liittyy. Siis koira menee semmoisesta huhupista läpi. Se on siis semmoinen kaari, josta koiran pitää ymmärtää, että menee läpi ja niitä voi olla siis siinä radalla useampia. Tai siis on. Ja koira menee läpi ja sen pitää osata kääntyä vasemmalle ja oikealle ja kiertää. Ja parhaimmillaan koira toimii siis kymmenien metrien päässä.
[00:06:07.780] – Liisa-Maija Verainen
Millä tavalla siis nyt olet harrastaja? Vai ootko sä valmentaja vai tiedottaja vai mikä sun rooli on tässä kuviossa?
[00:06:16.460] – Iita Makkonen
Ihan tämmönen möllitason harrastaja. Me ollaan Messin kanssa nyt päästy tämmöiset. Ollaan ilmoittauduttu kurssille ja käydään siis ihan alkeiskurssia, jossa harjoitellaan suorittamaan näitä huuppeja ja kiertämään tynnyreitä niin kuin minä toivon koiran tekevän. Mutta vaikka Messi on avustajakoira ja osaa paljon, niin hän on siellä vapaalla ilman työliivejä, niin hän on hyvin vapaalla, sanotaanko näin.
[00:06:52.100] – Liisa-Maija Verainen
Aivan joo, toi olikin yksi mikä mua jäi pohdituttamaan, että miten sitten, kun Messi on kuitenkin saanut sen oppinsa avustajarooliin. Voiko se sekoittaa nyt hänen työminään ja harrastusminää sitten?
[00:07:07.180] – Iita Makkonen
Ei se työminää sekoita. Hänhän on hyvin virkaintoinen työliivit päällä ja hän on töissä ja hän on vakava koira silloin. Mutta työliivit kun otetaan pois, niin hän on hyvin nuorekas, innokas ja rai-rai-meiningillä menevä koiruliini. Se on hauska nähdä sen koiran eroa siinä, miten se toimii työliivit päällä, kun hän on töissä virkaminänä, ja sitten kun hän on vapaalla, niin hän on todellakin vapaalla. Hän on hyvin erilainen persoona ja minä näen sen vuorostaan vain tosi hyvänä, että kun hän on vapaalla ja me joudutaan tekemään työtä, missä hänen pitää oppia tekemään asioita myös hyvin kurinalaisesti, niin se vain tekee tosi hyvä meidän väliselle suhteelle, että se on työkoiran tykytoimintaa.
[00:07:59.180] – Liisa-Maija Verainen
Kenelle sä näkisit, että laji sopii? Toki sulla on nyt tämä liikkumisen haasteiden näkökulmasta varmaan tämä on ihan ihan tosi hyvä ja sopiva, mutta että sopiiko tämä ihan kaikille?
[00:08:15.180] – Iita Makkonen
Kyllä se sopii kaikille, että se on mun mielestä hyvin ohjaajaystävällinen laji, ja sopii myös monelle eri koiralle. Siinä ei tarvitse koiran myöskään – siis on se rankkalaji, se koira menee tosi lujaa ja pitää toimia kaukaa ja näin, mutta hyvin monelle eri ohjaajalle. Että mä ajattelen sitä, että kun on kisannut itse silloin agilityssa 90-luvulla, 2000-luvun alkupuolella mulla on ollut kuitenkin teknisesti aika osaavia koiria, niin voi vitsi kun niiden kanssa olisi tämä laji, missä ei tarvitsisi liikkua. Niin olen miettinyt, että olisi ollut tosi hauska pystyä, mutta nämä kyseiset koirat nyt on jo sateenkaarisillalla ja ei ole enää täällä näin. Niin koska Messi on opetettu niin eri tavalla kuin ne. Koska Messi on opetettu, pysyy aina vieressä ja lähellä ja olemaan siinä, niin sille tämmöinen irtoaminenkin on tosi haasteellista, että hänen pitää lähteä suorittamaan kauemmaksi jotain tehtävää.
[00:09:28.820] – Liisa-Maija Verainen
Miten sä ohjaat sitä, että siinä on ilmeisesti erilaisia vaihtoehtoja? Että jos ajatellaan vaikka, että kaikki nyt ei ehkä toimi kädet tai muuta, niin miten sitä koiraa ohjaillaan? Mä ymmärrän, että sä olet siellä tietyllä alueella ja sä voit siinä varmaan liikkua ihan hitusen ja tehdä näin. Mutta millä ne merkit annetaan? Huudetaanko vai millä?
[00:09:54.930] – Iita Makkonen
Sillä ohjaaja, kun on siinä omalla ohjausajoalueella, niin ihan jo sillä, että mihin sinun rintamasuunta osoittaa, mihin päin kengänkärjet menee, omalla sillä koko kropalla. Mutta kyllähän se on hyvin tämmöinen puhelias laji, eli siellä on vain huup-huup ja laalaa ja kaikenlaisia mielenkiintoisia käskyjä, jotka tarkoittaa tiukempia kaarroksia ja laajempia kaarroksia ja mennään läpi ja ”kiekie” ja kaikkea tämmöistä, kierretään ja. Se on siis oikeasti laji, missä tulee aivohiki. Mä puhun tämmöisestä. Siinä on niin paljon suullisia käskyjä millä käskytetään. Niitäkin pitää teknisesti miettiä aika paljon, että miten käskytetään koiraa missäkin kohdassa, kun halutaan, että meneekö se vaikka ohjaajasta poispäin siellä kauempaa. Että siinä mielletään hyvin paljon tämmöisiä kaikkia linjoja ja mitä pitkin koira menee ja mitä me halutaan. Suullisesti. Mäkin istun pyörätuolissa, niin olen todellakin todennut, että en voi ohjata yhtään käsillä. Mun pitää kuitenkin pyörätuolia kääntää, niin ihan suullisilla käskyillä se opetetaan koira tekemään asioita siellä radalla, että joko menee poispäin ohjaajasta tai ohjaajan suuntaan ja elikkä käsky-, vihjesanoja on siis useampia.
[00:11:27.990] – Liisa-Maija Verainen
Voiko siinä käyttää pilliä? Esimerkiksi jos sulla on vaikka puheen tuottamisessa itsellä jotain haasteita.
[00:11:34.190] – Iita Makkonen
Nyt mun pitää sanoa, että mä en tarkempiin sääntöihin ole tutustunut. Sanoisin, että en tiedä paralupa-asioista nyt, koska agilityssa on paralupia niin kun, millä pystyy saamaan tiettyjä helpotuksia. Ei, ne ei ole helpotuksia. Se oli väärä sana. Eli siellä annetaan erilaisia mahdollisuuksia. Siis paraluvalla agilityssa, vaikka pidempään rataan tutustumista näin ja tiedän, että jollain koiralla on kaulapanta tai ollut kello kaulassa niin, että hahmottaa koiran paremmin. Niin, mutta pillistä en pystynyt ihan sanomaan, että miten ne ratkotaan.
[00:12:18.650] – Liisa-Maija Verainen
Erilaisia viheltelyääniä. Tai no, en tiedä.
[00:12:22.290] – Iita Makkonen
Koska agilityssa ei ainakaan viheltäminen ei ole ollut sallittua.
[00:12:26.570] – Liisa-Maija Verainen
Konstit on monet.
[00:12:29.130] – Iita Makkonen
Niin ja se on ihan hyvä, koska tämäkin on hyvin uusi laji ja myös parapuolelta uusi laji. Eli että siellä Suomen Agilityliittokin, joka koordinoi agilitykisoja ja hoopers kisoja ja näin, niin siellä tehdään työtä paraluokitusten suhteen ja näihin tehdään koko ajan, niin tuo on ihan hyvä pohdinta.
[00:12:59.130] – Liisa-Maija Verainen
Meidän tämän podcastin nimissä on esimerkiksi myös se, että kaikki kentille ja saleihin, niin ehkä myös tästä, että mihin kaikkialle. Että jos ajatellaan, että voisitko sä vaikka omassa kotipihassa lähteä jollain tavalla pienimuotoisesti toteuttamaan tällaista. Tai mihin sä näet, että tämä sopii, eri paikkoihin?
[00:13:20.930] – Iita Makkonen
Hoopersiahan harrastetaan agilitihalleilla ja siellä on esteet ja sä tarvitset sitä tilaa. Mutta ihan perustekniikkaharjoittelua niin, kyllä kun me aloitettiin tuossa Messin kanssa, niin voin tunnustaa, että olemme ostaneet semmoisen roskistynnyri semmoisen lehtitynnyrin ja se oli meidän olohuoneessa, jota me olemme kiertäneet, että koira hiffasi. Ja tuossa pihalla sitä vähän myös treenattu. Että kyllähän monella on just tämmöisiä yksittäisiä esteitä, että sä pystyt vähän tekemään jotain, jos on tilaa siinä kotipihalla tai naapuripuistossa.
[00:13:59.900] – Liisa-Maija Verainen
Ja sillä tavalla just, että tulee sitä liikettä, liikkumista. Että vaikka se alue on rajattu, niin tosiaan niin kuin kerroit, että sunkin täytyy tehdä sitä rintamasuuntaa, ja liikuttaa kehoa, liikuttaa pyörätuolia, vaikka vaikuttaa aivoihinkin, mutta varmasti siinä myös syke nousee.
[00:14:19.500] – Iita Makkonen
Kyllä siinä ihan tietää tehneensä niin kun sä palkkaat siinä koiraa ja sä käännät pyörätuolia ja yrität kääntyillä oikeisiin suuntiin. Ja just tämä kaikki, että samaan aikaan pitää tehdä montaa eri asiaa, niin kyllä sen on tuntenut kropassa, että on käynyt, ihan uusia lihaksiakin ehkä löytynyt. Tai ehkä fysioterapeutti antanut palautetta, että on huomaa, että on käyty vähän treenailemassa, että on vähän eri paikoista jumissa kuin normaalisti.
[00:14:53.720] – Liisa-Maija Verainen
Jos ajattelet nyt sitä koulumaailmaa ja muut niin, miten tämmösen voisi linkittää sinne? Koska ainakin vaikka että tarjoaisi niitä mahdollisuuksia, kertoisi tästä. Mutta tuleeko sun mieleen jotain? Esimerkiksi mitä kouluissa voitaisiin edistää tätä lajia ja sen tunnettuvuutta. Koska tämä mahdollistaa sen, että kaikki voi osallistua tai tietää tästä lajista? Tulee nyt mieleen vaikka joku koulujen yhteiset liikuntapäivät, missä esitetään eri lajeja.
[00:15:30.880] – Iita Makkonen
Siis kyllä mun mielestä ihan yleisesti lajitietoutta. Agility ja hoopers, sehän on yksi urheilulaji siellä muiden urheilulajien parissa, että se se vaan tarvii sen koiran siihen, että sitä lajia voi harrastaa. Eli myös Lajitietouden lisääminen niin kun yleisesti ottaen näytös ja se, että pääsee kokeilemaan tai tämmöisiä mahdollisuuksia, jos pystyisi järjestämään. Niin tänä päivän agilitya ja sitä myöten myös hoopersia löytyy. Aika monesta Suomen kaupungista ja kunnasta löytyy agilityhalleja. Ja siis ihan halleja, jotka on ihan siihen lajiin suunnattu ja rakennettu. Eli siis puhutaan isoista harrastajamääristä sitten ja puitteet rupeaa olemaan tänä päivänä tosi hienoja. Ja sitten myös suurin osa halleista kuitenkin on sellaisia, että se on ne on esteettömiä, että pääset sinne halliin, pääsee sisälle ja ulkokentille pääsee. Ja tälleen näin. Ihan kaikki palvelut eivät kyllä ole esteettömiä niissä halleissa aina, että se on, mutta siihenkin on tehty selvitystyötä. Suomen Agilityliiton puolella. Eli sieltä pystyy hallihausta katsomaan, että onko hallit esteettömiä ja löytyypä vaikka esteetöntä vessaa tai tämmöstä.
[00:17:07.120] – Liisa-Maija Verainen
Joo, hyvä tieto ja varmaan just se, että mitä nytkin omista asiakkaistani tiedän, niin kyllähän siellä on ihan mahdollista, että se koko koululuokka lähtee jonnekin tutustumaan, että ei se ole aina niin, että tuodaan sinne koululle joku laji, vaan että voidaan oikeasti mennä katsomaan sieltä vähän näitä muita mahdollisuuksia kouluympäristöä laajemmalle.
[00:17:30.320] – Iita Makkonen
Onhan se myös katsojan silmissä lajina ihan älyttömän mielenkiintoinen ja vauhdikas, niin agility kuin hoopers, että molemmat lajit on semmoisia katsojaystävällisiä.
[00:17:44.480] – Liisa-Maija Verainen
No nyt jos meillä on kuuntelijoissa joku, jolla on oma koira siellä kotona, niin onko sulla joku vinkki antaa, että mitä voisi jonkun pienen harjoitteen tehdä tai niin kuin sä sanoit, että sä hommasit sen lehtiroskiksen.
[00:17:59.950] – Iita Makkonen
No ihan siis tälleen pieniä harjoitteita niin yleisesti ottaen, että ihan peruskäytösjutut eli että koira osaa istuu, koira osaa tulla luokse. Tämmöisiä näin, että osaa odottaa. Ne on hyviä, jos yhtäänkin innostaa lähteä sitten vaikka agilitya tai hoopersia kokeilemaan, niin tämmöiset perustavat on ihan hyvä osata. Helpottaa sitä, että koira osaa tulla sivulle ja myös sille toiselle sivulle. Eli molemmin puolin osaa vaikka istahtaa odottaa ja sitten sä pystyt jättämään sen hetkeksi siihen ja menee vaikka metri, kaksi eteenpäin ja koira odottaa edelleen. Tämmöisiä perusjuttuja ja netti on täynnä mielenkiintoisia videoita ja hyviä blogeja myöskin, mistä löytyy tietoa lajista saa käsitystä siitä, että mikä se laji on. Jos innostaa, niin sitten totta kai omalla paikkakunnallani käy katsoo vaikka Suomen Agilityliiton verkkosivuilta, että löytyykö sieltä oman paikkakunnan seuraa ja ottaa seuraa yhteyttä Tai olisi kiinnostunut tulemaan, että onko siellä alkeiskursseja tai jotain.
[00:19:21.410] – Liisa-Maija Verainen
Mites hei tähän loppuun niin mitä tämä hoopers harrastus on antanut sulle?
[00:19:28.450] – Iita Makkonen
Hoopers on antanut aivan uuden paluun takaisin mun rakkaan lajin pariin. Oon kuitenkin hengittänyt sitä agilitya 90-luvulla koko ikäni. Ja näin, se on ollut hauska palata koiraharrastuksen pariin ihan vaan harrastus-harrastus pariin. Ja sitten on hauska, kun siellä on vanhoja tuttuja ihmisiä paljon. Nähdä niitä ja se on semmoista erilaista. Se on ollut mun harrastus. Niin nyt me tehdään tämmöistä vaan koiraharrastusta harrastamisen ilosta. Ehkä pieni kilpailija minä siellä haaveissa, että ei vitsi, siinäkin on mahdollisuus kilpailla ja tällöin myös pärjätä. Jos koiran kanssa pärjäät, osaa kouluttaa sen tarpeeksi hyvin, että kisoissa pärjättäisiin, niin kyllähän siinäkin tietyllä tavalla sekin kiinnostaa ja innostaa. Mutta ehkä meillä on vielä sinne kilpailuihin vielä vähän matkaa, että saataisiin nyt edes koiran kanssa treenattua siihen kuntoon, että päästään vähän rataa tekemään. Mutta meillä on vielä vähän pitkä tie siihen.
[00:20:49.830] – Liisa-Maija Verainen
Joo, mutta kyllä tuo kuulostaa siltä, että luultavasti nähdään sut jollain tavalla sitten jatkossakin siellä kilpakentillä myös. Että ainakin intoa intoa riittää ja ja. Mutta kiitos tosi paljon Iita, nyt kun olit tässä mukana ja kerroit tästä harrastuksesta ja ja saatiin ihan uutta näkökulmaa taas erilaiseen muotoon liikkua ja olla ulkona, lähteä sinne muiden mukaan. Kyllä tässä edistetään semmoista monipuolista liikkumista, ja liikunta kaikissa muodoissa on tärkeää. Ja se, että kerroit tuossa, että löytyy niitä uusia lihaksia. Ne on tietty nyt mennyt jumiin, mutta muutenkin se kertoo, että jotainhan siellä kehossa tapahtuu niin kun hyviä asioita myös, että koska siinä tulee sitä liikettä ja syke nousee. Ei pelkästään aivosyke, vaan muutenkin sä joudut sellaisia liikkeitä tekemään. On se sitten mikroliike tai vähän isompi, niin se, että ollaan sitten ulkona, kentillä tai erilaisissa saleissa. Jotenkin tämä viesti nyt kouluille ja oppilaitoksiin ja ihan kaikille on se, että kokeilkaa monipuolisesti sitä liikuntaa eri muodoissa. Koska kaikenlainen liike, se vahvistaa sitä opiskelukykyä ja laajemmin toimintakyky ja ja antaa paljon iloa ja mahdollisuuksia harrastaa. Mutta ehkä tarvitaan semmoista asioiden katsomista uusista kulmista Ja se, että irrottaudutaan sellaisista tutuista kuvioista.
[00:22:27.060] – Liisa-Maija Verainen
Koska koska sitten me löydetään näitä erilaisia mahdollisuuksia mennä vaikka käymään sinne sinne halleille sitten tutustumaan. Mutta hienoa, kiva vielä kun olit mukana ja kiitos sinulle kuulija, kun kuuntelit tämän jakson.
[00:22:43.000] – Liisa-Maija Verainen Kuuntelit juuri Lihastautiliiton Kaikki kentille ja saleihin -podcastia. Tämä podcast edistää yhdenvertaista koululiikuntaa, liikuntaharrastuksia ja liikunnallista elämäntapaa. Kiva kun olit kuuntelemassa meitä. Ja tietoa podcastista voi välittää myös muille kiinnostuneille.
