Kaikki kentille ja saleihin -podcastin 13. jaksossa Liisa-Maija Veraisen vieraana on Valterin konsultoiva ohjaaja ja fysioterapeutti Henni Petäjistö. Jaksossa syvennytään siihen, miten koululiikunnasta voidaan tehdä aidosti yhdenvertaista ja saavutettavaa. Keskustelussa käsitellään Valterin roolia koulujen tukena, erilaisten lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista sekä käytännön ratkaisuja esimerkiksi uintiopetukseen ja koulun tansseihin osallistumiseen.
Tiesitkö, että uimataidon voi osoittaa monin tavoin ilman metri- ja aikarajoja – tai miten koulun tansseihin voi osallistua myös pyörätuolilla?
Valterin monialainen tuki
Valteri on Opetushallituksen alaisuudessa toimiva oppimisen tuen keskus, jonka tavoite on olla koulujen tukena tekemässä koulupäivästä sujuva ja saavutettava jokaiselle oppilaalle.
– Me pyrimme tukemaan lasten ja nuorten koulunkäyntiä niin, että se olisi jokaiselle mahdollista, Henni kuvailee.
Palvelut ulottuvat koulujen arkeen monialaisen tiimin voimin – opettajat, terapeutit ja opiskeluhuollon ammattilaiset tukevat yhdessä oppilasta. Joskus tuki voidaan antaa paikan päällä, toisinaan etänä, aina tilanteeseen sopivalla tavalla.
Osallisuus ja yhdenvertaisuus arjessa
Liikuntaa ei tehdä vain liikkeen vuoksi, vaan myös osallisuuden kokemuksen vuoksi.
– Liikkuminen on kaikkien lasten ja nuorten oikeus ja siihen pitäisi jollain tavalla päästä.
Toisinaan tarvitaan eriyttämistä, esimerkiksi taitoharjoituksissa, mutta aina tavoitteena on, että oppilas voi myöhemmin osallistua ryhmän toimintaan.
Henni kuvailee, miten joskus pienetkin askelmat muuttavat arkea:
– Yksi oppilas jännitti niin kovasti ryhmään tulemista, että aluksi siitä ei tullut yhtään mitään. Mutta sitten hän sai tehdä omaa tuttua turvallista juttuaan liikuntasalissa ja lopulta kysyi: Saisinko mä kuitenkin tulla mukaan kokeilemaan sitä peliä?
Luovuutta vedessä liikkumiseen
Uinnissa yksilölliset ratkaisut ovat erityisen tärkeitä. Hennin mukaan uimataidon testaaminen ei aina vaadi perinteistä 200 metrin uintia.
– Vedessä liikkuminen on näille lapsille ja nuorille monille sellainen paikka, että se on ehkä ainoita paikkoja, missä kehoa pääsee käyttämään paremmin kuin missään muualla.
Käytännön ratkaisuilla, kuten verkoston tukemalla osallistumisella, voidaan mahdollistaa, että jokainen löytää itselleen sopivan tavan liikkua vedessä. Myös uimataidon mittaaminen voidaan tehdä monella tavalla, esimerkiksi uimamerkkien avulla tai ajastetuilla suorituksilla, jolloin saavutetaan realistisia ja kannustavia kokemuksia.
Tanssit ja liikkuminen ryhmässä
Samoin kuin vedessä liikkuminen, tanssit voivat olla jokaiselle saavutettavia. Välineet, kuten pyörätuolit tai kävelyapuvälineet, mahdollistavat liikkeen, ja ryhmätyöskentely kavereiden kanssa tukee osallistumisen kokemusta. Tansseissa voi esiintyä nopeita liikkeitä ja pyörähdyksiä, jotka voivat olla haastavia lapselle, jolla liikkuminen on rajoittunutta, ellei käytettävä väline ole tuttu, turvallinen ja riittävän tukeva.
Tanssi sujuu, kun oppilaalle annetaan vapaus ilmaista itseään. Liikkeen ei tarvitse seurata tarkasti askelia, vaan se voi syntyä musiikin tahdissa ja oppilaan omien kykyjen mukaan, jolloin tanssi muuttuu innostavaksi ja osallistavaksi kokemukseksi kaikille.
– Usein nämä lapset ovat fiksuja. Kun kysyt: ‘Hei, muut liikkuvat nyt ympyrässä keskelle näin, miten sinä liikkuisit?’, niin siitä löytyykin oma koreografia tanssille.
Pienistä onnistumista suuri ilo
Oppilas voi tarvita vain pienen tuen, mutta tämä mahdollistaa osallistumisen ja iloisen kokemuksen. Pienetkin onnistumiset vahvistavat osallisuutta ja antavat itseluottamusta jatkaa liikkumista.
Yksilöllistä tukea hyödyntämällä ja osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla koululiikunta voi olla aidosti yhdenvertaista jokaiselle oppilaalle.
