Pääministeri Petteri Orpon hallituksen budjettiriihessä väistettiin toistaiseksi sote-järjestöihin kohdistuva 100 miljoonan lisäleikkaus. Silti tilanne on vakava: vuosien 2025–2027 aikana järjestöjen valtionavustuksista katoaa jo yli kolmasosa. Tämä heijastuu suoraan ihmisten arkeen – samalla kun viestit kentältä kertovat palvelujen pirstaleisuudesta, vaikeudesta saada hoitoa, kuntoutusta tai muita palveluja.
Sotejärjestöt ja vammaisjärjestöt, kuten Lihastautiliitto, paikkaavat näitä aukkoja. Ne tarjoavat tukea ja neuvontaa tilanteissa, joissa julkinen palvelu ei tavoita ihmistä. Kyse ei ole vain lisäarvosta, vaan välttämättömyydestä. Kun rahoitusta leikataan, leikataan suoraan ihmisten hyvinvoinnista ja oikeuksista – vastoin myös mm. YK:n vammaissopimusta, jonka mukaan järjestöillä on rooli vammaisten oikeuksien edistäjinä. Ilman riittävää rahoitusta tämä vastuu käy mahdottomaksi toteuttaa.
Viime aikoina järjestöistä on annettu myös paljon väärää tietoa julkisuuteen, tai yleistetty yksittäistapauksen mukaan. Julkisuudessa on mm. väitetty, että sote-järjestöjä olisi yli 20 000, todellisuudessa niitä on alle 10 000. Olennaisinta keskusteluissa kuitenkin on se, kuinka moni järjestö saa valtionrahoitusta – ei järjestöjen kokonaismäärä. Nyt keskustelun alaisuudessa olevan rahoituksen piirissä on noin 900 sote-järjestöä.
Myös puhe ”hyväpalkkaisista hiekkalaatikoista” ontuu: järjestöjen palkkataso on matalampi kuin julkisella tai yksityisellä sektorilla. Lisäksi monessa järjestössä hallinnosta vastaa yksi henkilö. Resurssit käytetään tehokkaasti ihmisten hyväksi, ei hallinnon paisuttamiseen. Myös entisen poliitikkojen työllistyminen järjestöön on luontevaa. Vaikuttamistyö ja yhteiskunnallinen vastuu ovat osa heidän osaamistaan. Sitä paitsi – useampia poliitikkoja on siltikin todennäköisesti työllistynyt muille sektoreille.
Nyt on aika tunnustaa järjestöjen todellinen arvo. On lopetettava vanhentuneisiin mielikuviin, yleistyksiin ja vääriin lukuihin perustuva keskustelu. Järjestöt eivät ole kuluerä – ne ovat välttämätön osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sosiaalista turvaverkkoa.
Sari Kuosmanen, Lihastautiliiton toiminnanjohtaja
