Kuuntele: Kaikki kentille ja saleihin! – yhdenvertaisen koululiikunnan äänitorvi • Podcast Spotify for Podcastersissa

Kaikki kentille ja saleihin -podcastia voit kuunnella myös Spotifyssa, Google Podcastissa ja Apple Podcastissa. Kaikki jaksot löydät myös verkkosivujemme podcast-osiosta.

Kaikki kentille ja saleihin -podcastin kuudennessa jaksossa Elinan ja Liisa-Maijan vieraana on Suomen Paralympiakomitean tutkimuspäällikkö Aija Saari. Aija kertoo soveltavan liikunnan ja paraurheilun sanastoprojektista. Sanoista, avoimuudesta ja niiden merkityksistä syntyy hyvä keskustelu. Aija vinkkaa, että sanojen lisäksi avoimuutta kannattaa viestittää kuvin. Muita jaksossa kuultavia vinkkejä ovat, mm. Paralympiakomitean Valtti-ohjelma ja Lihastautiliiton koulunkäyntiwebinaari 27.4.2023.

Liisa-Maija muistuttaa aluksi, että koulujen liikuntapäivät kuuluvat kaikille koulun oppilaille. Ne ovat yhteisöllisiä tapahtumia ja osa koulutoimintaa.

– Mutta nyt on tullut tietoon, että kaikki eivät pääsekään mukaan toimintaan, vaan esimerkiksi lihastautia sairastava lapsi on ohjattu katsomoon kannustamaan muita osallistujia, sen sijaan, että hän itse saisi osallistua.

Liisa-Maija kertoo siitä, että koulussa lajiesittelyitä pitäviä vieraita ei ole aina huomattu ohjeistaa riittävästi, jotta he olisivat voineet etukäteen miettiä, miten lajia voisi soveltaa toimintarajoitteisille oppilaille. Lajiesittelijöille annettu etukäteistieto osallistujien erityistarpeista auttaisi kaikkia lapsia innostumaan lajista.

– Viime aikoina on ollut esillä huoli kaikkien lasten liikkumattomuudesta. Sama huoli on myös Lihastautiliitossa. Osa lihassairauksista on sellaisia, että ne haastavat liikkumista ja osallistumista eri tavoin. Tässä on pähkinää purtavaksi Lihastautiliitossa, sanoo Liisa-Maija.

– Aika hämmentävää, että edelleen tapahtuu tuota, että on liikuntapäiviä ja joku päätyy katsomoon vaan kannustamaan. Tutkailin tätä jaksoa varten opetussuunnitelmaa. Sen tavoitteiden ja toteutustapojen valossa kuulostaa hämmästyttävältä, että tuollaista tapahtuu, Elina toteaa.

Elina muistutti, että opetussuunnitelman pitäisi olla opetuksen punainen lanka. Opetussuunnitelmaan kirjattujen sanavalintojen pitäisi ohjata opetuksen suunnittelua ja arviointia.

– Minulle tuli sieltä vastaan erityisesti sellainen juttu, että siellä mainitaan mm. kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri on edellytys liikunnanopetuksen tavoitteiden saavuttamiselle. Toiminnan tulee antaa kaikille oppilaille mahdollisuus onnistumiseen ja osallistumiseen. Keskeistä on oppilaiden yksilöllisyyden huomioon ottaminen, Elina sanoo ja jatkaa: – Tämä oli mielestäni jopa vähän huvittava, että liikunnanopetuksen tavoite T11 on huolehtia, että oppilaat saavat riittävästi myönteisiä kokemuksia omasta kehosta, pätevyydestä ja yhteisöllisyydestä. Jäin miettimään, onko siinä joku raja, mikä on riittävästi. Onko se riittävyys saavutettu ennen koululiikuntapäivää, ettei sitten tarvitsekaan antaa kokemuksia mukana olosta.

– Termeillä on kyllä väliä, että aika pienet sanavalinnat voivat olla loppupelissä porsaan reikiä. Eihän opettajat voi ajatella niin, että on jo riittävästi huomioitu, eikä enempää tarvitse.

Sanat ja kuvat edistämään kaikille avointa liikuntaa

– Päästetäänkö Aija ääneen? Hienoa Aija, että pääsit tänään mukaan, meidän kanssa juttelemaan. Kertoisitko vähän taustaasi ja mitä työsi Paralympiassa pitää sisällään?

– Kiitos. Kiva, kun kutsuitte. Mukava olla juttelemassa teidän kanssa. Lyhyt oppimäärä mun taustasta on se, että ihan alun perin olen liikunnanopettaja, mutta siitä on todella kauan. En väitä osaavani tämän päivän koululiikunnan juttuja kovinkaan hyvin. Menin aikoinaan silloiseen Suomen Invalidien Urheiluliittoon kehittämään lasten ja nuorten liikuntaa. Sitten huomasin – silloin puhuttiin vammaisurheilusta – että vammaisurheilun maailma oli aika mielenkiintoinen. Koko ajan sai tehdä uusia juttuja ja olla kehittämässä uutta. Siitä sai kiksejä. Oli kiva ajatella, että sellaisessa maailmassa voisi jatkaa työtä. Nykyisessä Suomen Paralympiakomiteassa toimin tutkimuspäällikkönä ja siinä roolissa myös kehitän monenlaisia hankkeita. yksi suunnista on koulumaailmaan liittyvät asiat. Sen verran tunnustan, että emme mene Paralympiakomiteana koulumaailman ja koululiikunnan sisälle, vaan olemme tukemassa muita toimijoita, jotta saataisiin koululiikuntaa yhdenvertaisemmaksi kouluympäristöissä.

Yhdenvertainen koululiikunta ja inkluusio ovat tärkeitä käsitteitä Kaikki kentille ja saleihin -podcastissa. Aija on ollut kehittämässä soveltavan liikunnan ja paraurheilun sanastoa.

– Tästä olisi kiva kuulla tarkemmin. Ja mitä termiä käytetään, kun lähtökohtana on sellainen koululiikunta, jossa kaikki voivat olla yhden vertaisesti mukana, Liisa-Maija sanoo.

– Ihan hirveästi se sanosto ei ole koulumaailmassa muuttunut. Työryhmässä mietimme, mitkä olisivat sellaisia sanoja, jotka eivät toisaalta leimaa ja toisaalta veisi kaikille avointa toimintaa, inkluusiota. päädyimme siihen, että keskeiset sanat, soveltavan liikunnan ja paraurheilun lisäksi, ovat inklusiivinen liikunta – silloin, kun puhutaan kaikille avoimesta toiminnasta, vaikkapa harrastusympäristöissä – sitten kun mennään kouluun, se on inklusiivista liikuntakasvatusta. Inklusiivisen rinnalla voisi käyttää sanaa osallisuus tai osallistava liikuntakasvatus tai inklusiivinen liikunnanopetus. Jos olen ihan rehellinen, nämä kuulostavat aika oudoilta. En tiedä, miltä ne teidän mielestä kuulostavat?

Elinan ja Liisa-Maijan mielestä ”kaikille avoin liikunta” kuulostaa positiiviselta.

– Meidän podcastin nimi on ”Kaikki kentille ja saleihin – yhdenvertaisen koululiikunnan äänitorvi”, mikä podcastin nimi voisi olla, jos ajattelet niitä termejä, mitä työryhmässä tuli esille, Liisa-Maija kysyy Aijalta.

– Minun mielestäni se on tosi hyvä nimi. Sitä ei tarvitse muuttaa. Eihän se tarkoita, että se ”kaikille avoin” täytyisi tunkea kaikkeen. Miettiessämme termejä, huomasimme, että riippuu paljon asiayhteydestä ja keiden kanssa toimitaan. Minun mielestäni ainakin teidän podcastin nimi kuulostaa kivalta. Älkää vaihtako, sanoo Aija.

– Kiinnostavaa teidän työnne, mitä olette tehneet. Kielten opettajaa kaikki tällainen sanastopohdiskelu kiinnostaa. Tuntuu, että pieniltä tuntuvilla vivahde-eroilla on paljon merkitystä, Elina sanoo.

– Suurin asia, mikä puhutti, kun lähdetään koulun ulkopuolelle ja puhutaan ”toiminnan kohteista”, eli vaikka lapsista, joilla on joku toimintarajoite tai erityisen tuen tarve tai vammaisuus tai pitkäaikaissairaus, sovittiin, että yleiskäsite on toimintarajoitteinen lapsi tai nuori – tai toimintarajoitteiset oppilaat. Sillä haluttiin ottaa laajempi käsite, ettemme puhu vammaisista ja pitkäaikaissairaista, jolloin tulee pitkä rimpsu, Aija kertoo.

Työryhmä totesi, että tämä on yleiskäsite. Esimerkiksi Aija ottaa Liitu-seurannan selvitykset, joissa lapset ja nuoret ovat itse päässeet vastaamaan omista liikuntatottumuksistaan ja erilaisista arjen aktiivisuustilanteista. Heitä kysytään toimintarajoitteista. Se auttaa tutkimusta, kun puhutaan yhtenäisillä sanoilla ja kielellä.

– Välillä on haastavaa löytää termiä, joka kuvaa sitä tilannetta. Se riippuu paljon siitä, mikä on tavoite siinä diskurssissa. Eikö me Listi, puhuta usein, että ”oppilas, jolla on sähköpyörätuoli”, vai miten me puhumme yleensä, Elina kysyy Liisa-Maijalta ja Liisa-Maijan myönnettyä Elina jatkaa: – Se on helppo tapa, jos emme halua korostaa sitä, että on joku rajoite tai joku asia olisi huonosti, tuomme esille sitä apuvälinettä. Jos ei ole apuvälinettä, sanommeko me sitten jotenkin eri tavalla. Pitäisi kuunnella vanhoja podcasteista, mitä termejä olemme milloinkin käytetty, Elina sanoo.

– Luulen, että olemme käyttäneet varmaan useampia, sanoo Liisa-Maija.

– Minäkin neuvon, kun kysytään, mitä sanaa me voimme käyttää, kun olemme tekemässä, vaikka harrastusryhmä, jonne haluaisimme, että tulisi vammaisia ja pitkäaikaisairaita ja toimintarajoitteisia ja muita, teidän täytyy markkinoida sitä siten, että käytätte eri konteksteissa eri sanoja. Ihan kätevä keino, jota vinkkaan, on käyttää kuvia, sanoo Aija. – Silloin vanhemmat hoksaavat kuvasta, että kerho on sellain, johon meidän lapset voivat osallistua tai lapset itse tunnistavat. Kannattaa käyttää monenlaisia kuvia, monenlaisista osallistujista, etteivät kaikki ole sellaisia hoikkia, sporttisia, ilmaan pompanneita blondeja, vaan siellä voi olla silmälasipäisiä, vähän pyöreämpiä ja apuvälineitä käyttäviä ihmisiä. Siellä voi olla opaskoiran kanssa ja niin päin pois. Kuvillakin pystyy viestimään. Silloin ei tarvitse niin paljon tuijottaa, mitä sanoja käyttää.

– Tuo on tärkeä representaatio, että näkee kaikkialla omannäköisiä tyyppejä. Tuo liittyy oppimateriaaleihinkin. liikunnassa ei käytetä yleensä oppikirjoja, mutta vaikka terveystiedon kirjoissa olisi tärkeää olla niitä pyörätuolin käyttäjiä ja muita vammaryhmiä kuvituksessa, Elina sanoo.

– Kiitos vinkistä. Se on hyvä ja siitä hyötyvät varmasti myös meidän kuulijat, sanoo Liisa-Maija.

Vinkkeinä liikuntakokeiluja

– Onko teillä Paralympian toiminnassa sellaisia ajankohtaisia asioita, joihin lihastautia sairastavat lapset ja nuoret voisivat osallistua? kysyy Elina.

– Meillä on Valtti-ohjelman haku käynnistynyt. Huhtikuun loppuun mennessä voi netin kautta ilmoittautua, jos haluaa lähteä mukaan Valtti-kokeiluihin ensi syksynä.

Valtti-ohjelman idea on se, että eri ammatillisista oppilaitoksista, esimerkiksi ammattikorkeakouluista fysioterapiaopiskelijat, noin 20 eri paikkakunnalta, toimivat liikuntaan saattajina tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. He toimivat tällaisena Valtti-parina ja pyrkivät järjestämään mahdollisimman kivoja kokeiluja harrastajan toiveiden mukaan. Sillä tavoitellaan sitä, että löytyisi kiva harrastus, joka jäisi ihan elämäntavaksikin.

Valtti-ohjelmasta löytyy tietoa Paralympiakomitean verkkosivustolta. Siltä löytyvät paikkakunnat, joilla on kokeiluja pääsääntöisesti, mutta olemme pystyneet jonkin verran opiskelijoiden kotipaikkakuntien mukaan järjestämään kokeiluja vähän kaukaisemmillekin paikkakunnille.

– Toinen tällainen, ei niin kiva juttu on, että meillä taloudellinen tilanne, jossa joudumme etsimään paljon ulkopuolista rahoitusta. Maailman arvokkain pelipaitakampanja on käynnistynyt somessa. Saatatte törmätä netissä ja lehdissäkin niihin mainoksiin. Saa levittää tietoa. Taloudellista tukea tarvitaan, että pystymme jatkossakin Valtti-ohjelman tyyppisiä ohjelmia pyörittämään, sanoo Aija.

Elina kysyy Aijalta, tuleeko hänelle mieleen jotain, mistä liikunnan opettajat voisivat hyötyä.

– Meillä on ollut liikunnan opettajille ja kouluhenkilökunnalle järjestettävä täydennyskoulutuskokonaisuus, jota on Jyväskylän yliopisto koordinoinut, mutta juuri nyt se on tauolla ja mietimme, haetaanko siihen jatkorahoitusta. Koska silloin, kun käynnistimme sitä, tässä oli – sattuneesta syystä – pari vuotta, kun jouduimme menemään etämoodiin ja nyt mietimme, miten voisimme reivata koulutus sellaiseksi, että siinä voisi järjestämään livetapaamisia. Kuten tiedätte, että kun puhutaan liikunnasta, soveltamisesta ja nikseistä, ne parhaiten välittyvät käytännössä. Jyväskylän yliopiston verkkosivuja kannattaa seurata, jos on kiinnostunut katsomaan, milloin alkaa seuraava täydennyskoulutus.

– meillä on ollut yhteistyöpäivä Jyväskylän tulevine liikunnanopettajien kanssa. veimme sinne sähköpyörätuolin ja ideoimme tuntimalleja, joihin kaikki oppilaat voivat osallistua. Elina, olit siellä myös mukana, Liisa-Maija sanoo.

– Se oli tosi kiva päivä. Mietin, että jos se olisi ollut etätoteutuksena, siitä olisi jäänyt monta ulottuvuutta. Opiskelijat ajelivat innoissaan sähköpyörätuolilla ja tosi konkreettisesti suunnittelivat niitä juttuja, Elina sanoo.

– Teillä oli hyviä keskusteluja opiskelijoiden kanssa, Liisa-Maija sanoo ja jatkaa: – Mielenkiintoista tarjotaa on taas luvassa, kun saadaan rahoituksia ja pystyy järjestämään erilaisia koulutuksia.

– Paralympia.fi on meidän sivusto ja siellä voi käyttää hakukenttää, jos vaikka etsii Valttia. Niin löytää sen parhaiten, Aija sanoo. – Sellainen vinkki tuli vielä mieleen opettajille, että Valteri-koulut järjestivät ”Iloon yli esteiden” -hankkeen. Hankkeen sivut ovat jääneet heillä pysyväksi resurssiksi. Siellä on kanssa erilaisia soveltamisen vinkkejä ja ideoita. Sitä lämpimästi suosittelen. Siellä oli kiva idea se, että testattiin myös koulutuutoreita. Siinä oppilaat koulutettiin liikuntatuutoreiksi toinen toisilleen. Sillä saatiin luotua koulun sisäistä yhteisöllisyyttä. Jos joku liikunnanopettaja on kiinnostunut, kannattaa käydä katsomaan liikuntatuurikokemukset ja ideat – ja vaikka testata omassa koulussa.

– Kiitos vinkeistä. En ollut kuullutkaan tuosta Valteri-materiaalista, Elina sanoo.

– Meillä oli jotain yhteistyötä projektin vetäjän kanssa muistaakseni. Aivan loistava. En muistanut enää. Aina kannattaa vanhojakin nostaa esiin, kun kerran on kehitetty, etteivät ne jäisi käyttämättä, sanoo Liisa-Maija.

– Se löytyy nimellä ”Iloon yli esteiden” -ideapankki ja osoite on www.valteri.fi. Sillä on myös artikkeleita liikuntatuutoreista.

Termeillä on väliä, mutta kun muutamme ajattelua ja mietimme sopivia ympäristöjä, missä olemme mahdollistamme kaikille avoin liikunta.

Lihastautiliitolla on tulossa 27.4. klo 17.30 koulunkäyntiwebinaari. Siellä puhumme monialaisesta yhteistyöstä, jotta lapselle saataisiin sujuva koulupolku. Varmasti koululiikuntakin on siellä jollain tavalla esillä.

– Kiitos Aija, kun olit vieraanamme!