ICD-10: G71.06
ORPHA: 98896
OMIM: 310200
MUUT NIMET: DMD, Duchennes muskeldystrofi, Duchenne Muscular Dystrophy
Taudin kuvaus ja oireet
Duchennen lihasdystrofia on geneettinen sairaus, joka johtuu DMD-geenin mutaation aiheuttamasta dystrofiiniproteiinin puutteesta, dystrofiinia ei tuoteta tässä taudissa liki lainkaan. Dystrofiiniproteiinin puute ja poikkeava toiminta aiheuttaa sen, että lihassolut ovat hauraita ja vaurioituvat helposti.
Duchennen lihasdystrofian oireita ovat etenevä lihasheikkous sekä lihasten rappeutuminen. Oireet Duchennen lihasdystrofiassa alkavat usein varhaislapsuudessa 2-3 ikävuoden välillä, yleensä aina ennen kouluikää. Sairaus vaikuttaa ensin proksimaalisiin lihaksiin, ja etenee distaalisiin lihaksiin. Alaraajojen lihakset ovat usein ensimmäiset oireilevat lihakset. Lapsella voi olla vaikeuksia hyppiä, juosta ja kävellä. Lapsi voi olla kömpelö ja kaatua usein. Portaiden nousu tai lattiatasolta nouseminen voi olla hankalaa. Lattialta noustessa Duchennen lihasdystrofiaa sairastavat pojat käyttävät usein käsiä apunaan, tätä kutstutaan Gowersin menetelmäksi. Lapsen kävelytyyli voi olla vaappuvaa ja selkärangan lordoosi voi korostua. Pohkeiden hypertrofia, eli paksuuntuminen, on myös tyypillistä jo taudin varhaisvaiheessa. Käsien nostaminen voi myös vaikeutua. Itsenäinen kävelykyky menetetään usein jo alakouluiässä.
Duchennen lihasdystrofiaan kipu ei yleisesti kuulu. Osa sairastavista voi kokea lihaskramppeja, jotka voivat olla kivuliaita. Duchennen lihasdystrofia ei vaikuta suoraan hermoihin, joten sillä ei ole vaikutusta esimerkiksi tuntoaistiin ja myös muut aistitoiminnot pysyvät normaaleina. Rakon- ja suolenhallinta sekä seksuaaliset toiminnot säilyvät myös.
Lihasoireet aiheuttavan dystrofiiniproteiinin puute vaikuttaa myös sydänlihakseen sitä heikentävästi, ja useat Duchennen lihasdystrofiaa sairastavat sairastavat myös kardiomyopatiaa. Myös sydämen johtumishäiriöitä voi esiintyä. Tutkimusten mukaan lähes kaikilla yli 18-vuotialla Duchennea sairastavilla on kardiomyopatian oireita. Duchennea sairastavien tulisikin olla jo lapsesta saakka säännöllisessä sydänlääkärin seurannassa.
Duchennen lihasdystrofia vaikuttaa myös hengityslihaksiin. Hengitystoimintoja tulisi seurata jo varhaisvaiheista lähtien. Pallea ja muut hengitystyöhön osallistuvat lihakset heikkenevät, jolloin keuhkojen toiminta heikkenee. Heikentyneen keuhkotoiminnan merkkejä voivat olla esimerkiksi päänsäryt, keskittymisvaikeudet, nukahtelu ja painajaiset. Heikentynyt keuhkotoiminta heikentää myös yskimistehoa, jolloin keuhkoinfektioiden riski suurenee.
Hyvä sydän- ja hengitysperäisten ongelmien hoito on nostanut Duchennen lihasdystrofiaa sairastavien elinajanodotetta useita vuosia. Nykyisin Duchennen lihasdystrofiaa sairastavat pojat voivat elää yli 30 vuotta.
Duchennen lihasdystrofiaa sairastavilla voi esiintyä emotionaalisia tai käytöksellisiä ongelmia, kuten masennusta tai aggressiivisuutta. Myös puheentuoton viivästymistä sekä ADHD/ADD -tyyppisiä oireita on todettu. Kolmasosalla Duchennen lihasdystrofiaa sairastavista pojista on myös oppimisen ongelmia. Tämän on epäilty johtuvan dystrofiiniproteiinin poikkeavuuksista aivoissa.
Esiintyvyys
Esiintyvyys on maailmanlaajuisesti yhtä yleistä, ilmaantuvuus on noin 30/100 000 poikalasta kohden.
Diagnosointi
Diagnoosivaiheessa lääkäri haastattelee ja tekee kliinisen tutkimuksen. Lihasentsyymi kreatiinikinaasi CK on koholla, jopa 100-200 -kertainen normaaliin nähden. Hermo- ja lihassähkötutkimuksessa (ENMG) ja lihasbiopsiassa todetaan poikkeavat muutokset.
DNA-tutkimuksella voidaan jopa suoraan verikokeesta diagnosoida yli 2/3 Duchennen dystrofinopatioista. Duchennen lihasdystrofiaan sairastuneiden poikien naispuolisia sukulaisia voidaan testata geenivirheen kantajuuden vuoksi.
Periytyminen
Sairaus periytyy peittyvästi X-kromosomissa äidiltä, jolloin sen varsinainen ilmentymä esiintyy nimenomaan pojissa. Poika perii X-kromosomin äidiltä, ja Y-kromosomin isältä. Jos äidillä on dystrofiinimutaatio toisessa X-kromosomissa, jokaisella syntyvällä pojalla on 50 % mahdollisuus saada mutatoitunut geeni ja täten Duchennen lihasdystrofia. Kantajaäidin tyttärillä on 50 % mahdollisuus saada mutaatio ja olla kantaja.
Duchennen lihasdystrofiaa sairastava mies ei voi siirtää sairauden aiheuttavaa geeniä pojilleen, koska mies antaa poikalapselleen Y-kromosomin. Sairastava mies antaa puolestaan tyttärilleen geenivirheen sisältävän X-kromosomin, jolloin sairastuneen tyttölapsesta tulee taudin kantaja.
Jopa joka kolmas sairaustapaus on uuden mutaation seurausta (jolloin suvussa ei aiempia sairaustapauksia ole).
Naiset ja Duchenne
Naiset voivat kantaa Duchennen lihasdystrofiaa aiheuttavaa geenivirhettä X-kromosomissaan. Tauti ei heillä kuitenkaan ilmene vakava-asteisena, koska toinen X-kromosomi on terve ja tuottaa tarpeeksi dysrtofiiniproteiinia. Monet kantajanaiset ovat oireettomia, mutta joillain voi ilmetä taudin oireita, kuten lihasheikkoutta jaloissa ja selässä tai sydänongelmia. Osalla kantajanaisista lihasheikkous voi olla voimakkaampaa ja alkaa jo lapsuudessa.
Harvinaisissa tapauksissa naiselta voi puuttua toinen X-kromosomi kokonaan, tai se voi olla vioittunut niin, että dystrofiiniproteiinia ei tuoteta, jolloin naiselle kehittyy samankaltainen dystrofinopatia kuin Duchennea sairastaville pojille.
Hoito ja kuntoutus
Duchennen lihasdystrofiaan ei ole parantavaa hoitoa. Terapioita, kuten fysioterapiaa ja toimintaterapiaa tulee järjestää yksilöllisesti lapsen tarpeiden mukaan. Fysio- ja toimintaterapialla pystytään pitämän yllä liikeratoja ja ehkäisemään virheasentoja. Ravitsemusterapiaa suositellaan myös viimeistään, kun fyysinen aktiivisuus sairauden edetessä vähenee.
Apuvälineitä otetaan käyttöön usein jo kouluiässä ja erilaiset liikkumisen apuvälineet, kuten pyörätuoli, ovatkin yleisiä. Aluksi pyörätuolia voidaan käyttää esimerkiksi pidemmillä matkoilla, kun jalat väsyvät kävelemisestä. Jossain vaiheessa pyörätuolin käyttö tulee kokoaikaiseksi, ja tällöin sähköpyörätuoli voi tuoda sairastavalle lapselle ja nuorelle takaisin itsenäisyyttä ja mahdollistaa pääsyn uusiin paikkoihin ja kavereiden seuraan. Raajojen mahdollisia virheasentoja voidaan hoitaa erilaisilla ortooseilla, ja muitakin pienapuvälineitä voidaan käyttää itsenäisemmän elämän tukena.
Sydämen toimintaa tulisi seurata säännöllisesti sydänlääkärin eli kardiologin toimesta. Sydänlääkkeet määrää aina lääkäri tutkimusten ja tulosten perusteella. Samoin keuhkojen toimintaa tulisi seurata säännöllisesti. Yskimistekniikka ja mahdolliset yskityslaitteet voivat tuoda suuren avun ja pidentää elinikää. Hengitystä tukevia laitteita voidaan myös ottaa käyttöön sairauden edetessä.
Kortikosteroidihoidolla on todettu olevan suotuisa vaikutus Duchennen lihasdystrofian oireiden lievittämisessä ja taudin etenemisen hidastamisessa. Kortikosteroidilääkitys tulisi aloittaa hyvissä ajoin. Kortikosteroidit vähentävät skolioosin riskiä ja pidentävät kävelykykyistä aikaa. Kortikosteroidihoidon haittapuoliin kuuluvat painonnousu, pienikokoisuus, akne, osteoporoosi ja käytösongelmat. Kortikosteroidihoitoa ei koskaan saa lopettaa yhtäkkisesti, vaan hoidon lopettamisesta tai annoksen pienentämisestä on aina keskusteltava hoitavan lääkärin kanssa.
Lääkehoito
Lääkehoitoja (atalureeni ja eteplirseeni) on pystytty kehittämään ainoastaan tietyntyyppisiin geenimutaatioihin dystrofiinigeenissä. Suomessa on käytössä atalureeni (kauppanimeltä Translarna) Duchennen lihasdystrofian nonsense-muutaation hoidossa. Nonsense-mutaatio arvioidaan olevan noin 10–15 % Duchennen lihasdystrofiaa sairastavista. Atalureeni on suun kautta annosteltava lääke, joka voidaan ottaa kotona. Atalureenin yleisin haittavaikutus on oksentelu. Myös muun muassa ruokahalun ja painon laskua, päänsärkyä, ummetusta ja ihottumaa voi esiintyä.
Lääkehoidoista vastaa aina hoitava lääkäri. Lihastautiliitto ei voi ottaa kantaa lääkehoitojen soveltuvuuteen tai soveltumattomuuteen yksittäisten henkilöiden kohdalla.
Muuta
Huhtikuussa vuonna 2018 kansanvälinen asiantuntijaryhmä julkaisi Lancet neurology-lehdessä kolmiosaisena artikkelisarjana uudistetut ohjeet Duchennen lihasdystrofian hoidossa. Edelliset ohjeet olivat vuodelta 2010. Suomeksi opas on valmistunut vuonna 2021 ja sen ladattava versio löytyy täältä.